maanantai 16. syyskuuta 2013

Kaksi vee osaa jo

Luulen, että
Tiedät, että
Sen, että

en ole kovin hyvä puhumaan

Koska onhan se vaikeaa
niinku että siis jos niinku
sanon daa
kyl mää oikeesti osaan elää

(haluaisin kyllä
joskus oppia

halusithan kuulla)

perjantai 13. syyskuuta 2013

lu-va-t-o-n

olit niin uskomattoman kaunis
naurun kolistessa luillani

Rakastin taas luvattoman paljon
liikaa tälle sielulle
liikaa ihmiselle

Vahva läheisyys täytti minut
aivan liian paljolla
kumisevat humisevat sävelet
toisillemme ovat turhia
Emme me saa
olla näin

jäähtynyttä

Tunnit kuluvat uskomattoman
laittoman nopeasti ja vauhdilla
mieleen jää muutama sana
kun ollaan jo tuomiolla

hetket vyöryvät päällemme
heikot sydämet murskataan
lupasimme jatkaa huomiseen
kauan sitten

unohdin
pestä hampaat, lohkoa suklaan
sen oikeista kohdista

Mutta
   mikään
      ei ole
         varmasti

pilalla

et saa luulla

Ei heille saisi nauraa
ei sairaudelle
kuin itse valkoiset

ei osoittaa heikkoutta
olla ymmärtämättä
kuihtuvaa

Oksettaa kirjoittaakin
mutta kuka sinä olet sanomaan
vahvasta minusta
keihin minä kuulun

    miksi minä nauran

lauantai 7. syyskuuta 2013

punaa

Punaiset huulet syöpyvät peiliin
hymyilen
oi nauran niin kovin
kaipuu haipuva muuttuu
maalauksessa irvistykseksi

Olen olevinani
boheemi runosielu nainen vailla
kauneutta
kukkia hiuksissa

liian avoin
kaikille kaikessa

Punaiset huulet
supussa näytän nuorelta

pettyneitä silmiä

Päivät tuntuvat turhilta
kun öisin makaan valoissa
tuntematta olematta
oikeasti olemassa

en tervehdi aamua
postilaatikolla
katson kahvin yli maailmaa
pettyneitä

Joskus olen osa harmautta

ikinä.

Haluan nousta ja laulaa
unohtaa onnenkin
tämän maan

Pitää kiinni taivaasta ja
kohota
   kohota
      kohota   korkealle

Olla vain olemassa
niin vahvasti kuin ihminen
voi

Enkä koskaan tipu takaisin
en
   ä
     ä