torstai 7. marraskuuta 2013

Naurua luista

Nauru hörisee jossain täällä
meidän keskelle se piiloutuu
pitkiksi päiviksi
nuoruuden oloihin

Syntymiä kuolemia
vanhuus laskee palkkaansa
Minä vihreillä jaloillani
pakenen

Nauru kalskahtaa korviin
kuin kattilaa hakkaisi
pahalta se tuntuu
ei kuule muuta

On hyvien joukkoja
vaikea seurata särkevillä luilla
hyvyyden eteen
on uhrattava

perjantai 1. marraskuuta 2013

Aika mukavaa

Ei ole mitään
suloisempaa
kuin nauru teidän kanssanne
kasvot, jotka
hymyilevät

(vaikka olin ihan tyhmä taas
silti)

Jos jaksaisi

Voisin kai
rakentaa kauniimmat kulissit
ripustaa hurmaavat kuvat seinille
maalata kasvoille hymyn
peittää peilin pressuun
kasvattaa kukkia ikkunalle

Palvoa maailman hurmaa
valloittavaa kauneutta

Voisi olla
Elämää

Ihminen

Mitä pitäisi sanoa?

"hei"
Kokeilen "huomenta"
HALOO huomaatko?

Olen jo aika epätoivoinen
ja tunnistanut sen
itsekin

Kunnes muistan
  ei minulla
  ole oikeutta

Kuinka saatoin luulla
ihmistä hyväksi?

torstai 31. lokakuuta 2013

Villa pehmeä peittää

Villasukat
Siniset farkut, tumma paita
alla ohut iho
Ei suojele talvelta

Musta vesi valuu poskelle
ripset kalvenneet kyynelistä
hiuksista ohut letti
Huoliteltu

Seisoo ovella
Katse kylmettää kohdatessa
ihmisen silmät
heijastuksia maailmasta
kyynelissä

Herkkyys on hauras särkyvä

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Olet lähellä

Vaikka huudat hengittämättä
silmäsi hohtavat hiilinä
näen, kuinka hämmennyt

Teen väärin, tiedän
Mutta jäät siihen
Kiitos

Kysyn aina uudestaan
Pelkään liikaa aina
En aina usko tuntevani sinua
Ymmärräthän, ystävä

Syksyrakkaus

Luokan ikkunassa
harmaa huojuu tuulessa
kävelet siellä jossain
syksy

Oi syksy-ystäväni