vahva

en enää saa kiinni
siitä, missä on  mun ajatusten raja
ja missä vaan pidän kiinni tästä huonosta ideologiasta
seison sen horjuvien seinien takana

vaikka tuuli puskee toiveet läpi
enkä enää halua olla

turhan itsepäinen

peili

niin paljon harmaita aukkoja,
täynnä lauseita, jotka päättyy pisteeseen

tää tyttö

pää keikkuu
ohuet solisluut kannattaa kaikkea

luiden rivistö soittaa kellon tahtiin
kapeat sääret värisee vasten kylmää ilmaa

tää tyttö jää

8.30

valo matelee lakanaa pitkin
kohti, se kutittaa mun nenää

avoin ilma ja ankara lämpö

makaan hiljaa
ihana huhtikuu

... --- ...

vetelen paperin täyteen raakoja rivejä

- tää nainen ei jaksa pestä pyykkiä
  kantaa likavaatekoppaa pesutupaan saakka
- se tiputti kahvia lakanoille
  eikä vaihtanut
- se ei aio tukkaa kiinni tänäänkään
- sen huulipuna hukkui sunnuntaina

se hukkui tän keskelle

ellet sä havahdu sen vierellä
ennen huomista ja viimeistä deadlinea,
kuollutta viivaa, jolla ihmisyys karsiutuu saavutuksiin
eikä mitään enää oo

huhti

taas on kevät

mun aivojen huhtikuupilvet pullahtaa esiin
sekavat ajatukset syöksähtelee niiden joukossa

tänä vuonna en jaksa hämmästyä
en yllättyneenä hämmennä väsymystä ja unohduksen määrää
mä tiedän, että mun aivot ei kestä valoa
ne ei pysty suodattamaan iloa
ne haluu nukkumaan

joka vuosi kevät käy mun kimppuun ja repii kappaleiksi

loppuispa tää, taas tullakseen todeksi vuoden kuluttua

tulppaaneja

sä tuot mulle tulppaaneja ja
tuoksut kesältä

sun käsissäs kepeä
huulilla rytmikäs huomen
ja värikkäät helähdykset

läkähdyn, kolmas kuu

jää

valkoinen vaakaviiva
kylmä valtaa tilaa mun selän takana

se kovertaa mun poskia
kairaa koloja mun olemukseen
sen syövereissä lennän päin
tuonelan rajaa

eikä mulla oo voimaa nousta korkealle
mun ilme hyytyy ja sydän keskittyy pumppaamaan
poskille taltioituu vanha ilme