vedenneito

Tunnen otteen
vasta, kun joku tarttuu minuun
vetää ylös pitelee
niin, että voin hengittää

tunnen, kuinka kylmä valtameri
syvä allani on
aivot sinisinä
kuinka syvällä
pimeää

veden alla valo on vain puolet
hidas haalea
minä olen muuttunut läpinäkyväksi

tällä kertaa en ui syvemmälle

enkä muuta pysty sanomaan
Ja minä halusin olla merenneito

vuosi rapisee kenkien alla
maalautuu ruosteen, auringon sävyin

hengitän karvasta kylmyyttä
keuhkot raapiutuvat sen otteissa
hengitän vaivatta
     sillä olen tässä

läpäisemätön valoavaruus
tunkee ikkunoista
kauluksen sisään tulvii pakkasta
ujuttautuu hameen alle

olen tässä

olen matkalla talveen

Jos koetan hukuttaa kaiken ihmisyyden
unohtaa kotiin sanat
olla vapisematta hiljaa

epävarmuuden palaset kaikki
kysymykset halkeilleet
osat

Kulkea suorassa suoraan suorilta
lakata leikittelemästä
sillä aikuisuus
on sitä

onko se nyt ihan fiksua
kadottaa itseään?

Vaikeaa viipyä edes hetki
lyhyt minuutti aloillaan
vaeltamatta edes ajatuksissa sulkujen suojassa

kuin vieteri
elämä koputtelee otsaan
hokee olen elossa olet elossa
pakottaa
aivoissa purkautuu tulivuori

tämä maailma on hullu

rakas Ton,

Alussa oli ton

(peilin tummat silmät hivelivät
katse kaarteli silitteli
olin ihan normaali ja
normaalisti onnellinen

kehuivat onnistuneeksi)

ton
~ tonni, massan yksikkö, tuhat kilogrammaa

Ton oli kirottu möykky
möhkäle
olin kirottu, minä ja ystäväni ton

Ja pelastava tieto, ton

rasvaton
kaloriton
sokeriton

Ja fettfri
     vapaa vapaa vapaa



olematon, eloton

Olen päättänyt unohtaa

repinyt tunnot sielujen kosketukset
sulkenut äänet, hetkien kaiut mielessä
katkonut niitä assosiaatioverkkoja
karkottanut aaveita
haaveita

piilottanut:
syntymäpäiväkortin
puhelinnumeron
opetellut uudet aakkoset
lauserakenteen sananpainot (sanaparat)
sen pienen tervehdyseleen

meidän väliset

unohtaa lakaista repiä lakata
rakastamasta

näinä päivinä

Uskotko sinä?

I MAANANTAI, varma mielipide

En minä usko mihinkään, minkä olemassaoloa ei tiede todista.
En minä ole lapsi.
En minä ole tyhmä.
En minä usko satuun, en edes sinuun.

ihmiskunnan syöpä
pitää hoitaa pois
järjestelmällinen toimintasuunnitelma manifesti sääntö ohjelma

onhan se hyvä
pitää järki jalustalla

II TIISTAI, epäilys

Minäkään en usko.
- itseeni
kyllä pelastukseen profeettaan melkein kaikkiin
keltaisiin sanoihin siinä pyhässä paperinipussa
niihin pyhiin, joita joukossamme elää ja on
niihin pyhiin
arkipyhiin
sakraaliin sakaaliin
  sekin raatelee.

yhtä sekaisin me kaikki. tappelen maanantaisin tiistain kasvoja vastaan.
Olen eri mieltä (taas) huudan, sekaisin. Eksynyt ja aina vailla
luottamusta

kukapa minuun, niin?