laulavien rantojen suojassa

tuhat laulavaa rantaa
pieni punkki kesäyön heinikossa
illalla punaisia järven selkiä
mustikkametsiä, kielokimppuja

sinivalkoisen sisun maa

samat maisemat kasvaa betonimetsää

pellot väännetty kaskeksi
jättömaat asfalttiaavikoiksi
luonto taitettu suunnitelmaksi

loppumattoman valon öinä
mustina marraskuun hetkinä
keinumme uneen ja heräämme
laulavien rantojen suojassa

eikä yhtään voittoa

tuijotat niitä etäältä

silmät hiilenmustina
huulet kapeina viiruina

teet listaa ja kohta kohdalta

oot tiukempi ja otat muka varmemman otteen

lasket sydämiä ja kertyviä kehuja

filtteröityjä hetkiä jonkun toisen tarinassa

päiviä, joina tulit maaliin viimeisten joukossa

joina voittajat keräsi hyvän yön toivotukset

ja parhaat pisteet elämästä

etkä sä nää, kuinka 

maaliviiva oli paikallaan vielä

ja kuinka yö loppuu kaikesta huolimatta

11.7.

rakennan linnoitusta
vahvoja kulmia, teräviä nurkkia
mustan surun muureja

kaivan sen kaipauksen kappaleet
syvälle sinisten silmien
ulottumattomiin,
sinne missä on kiellettyä käväistä

nousevia siltoja, tummia vartioita
sidon surusta seppeleitä

läpipääsemätöntä valoa
tiukkoja rajoja, minuuden jyrkkiä reunoja

ja niin jatkamme

23.58
ja tää juhla on vasta aluillaan
huomenna siivotaan sotkut

villiä valssia huipulta huipulle
kilpailevien seremoniamestareiden yltyvät tahdit
tangoa öljylautalta seuraavalle

mitä nopeammin maailma pyörii
aina vähän lujempaa
ja vielä vain enemmän

sut vedetään tanssiin

kello lyö ja kurpitsa muuttuu vaunuiksi,
ja maaperä jalkojemme alla muoviksi,
mutta sehän ei haittaa
huomenna siivotaan sotkut

ihmiskunnan voittokulun
pienet rypyt ei meitä estä

ja sitä juuri pelkään pahiten

ettei mikään pysäytä
että ei ole enää kurpitsavaunuja,
vaikka kello lyö keskiyön
ja mistä tietää, milloin

ei puhdasta huomista

14

viimeinen kuulutus,
tampereen suuntaan raiteelta kaksi
jos jätän nousematta tähän
käännän katseen, annan junan lähteä
tän meidän näytöksen loppua

vaikka sulla on kaikki ja sussa
paljon, ilman on ihan hyvin
ja ehkä oon jo tarpeeksi perillä
pääteasemalla ilman sua

aplodit tyhjillä raiteilla
ja aplodien kaikuessa mietin
kumarranko aina yksin

13: sekunti

avaruusperspektiivistä
tämä planeetta on murunen
epävakaa, lyhyt hetki
rykelmä pieniä sieluja pimeydessä

täynnä kaupunkien kaikuja
valoja kiinnittyneinä toisiinsa,
heijastuksia ja himmeinä loistavia mainosvaloja
hauraiden rakennelmien kuvia
kiinni toisissamme ja ihan yksin kaiken keskellä

täällä ihminen on sekunti
ja yhden henkäyksen merkittävä

12

uusi arki kiertyy sakeaksi
päivien letkaksi, perässään uudet vuodenajat
kalenteri on kiinni ja kodin ovet lukossa
luvut taulukossa kasvavat

kurkistelemme ikkunoista valkeaa lunta
huhtikuussa

ehkä vappuviikolla voi juoda simaa huoletta,
ehkä elokuussa voin halata sinua
ehkä maanantaisin ei aina sada lunta

ja hämmennämme odotusta
lisäämme puolet korviketta
siitä pitää riittää vielä ensi viikolle

ehkä maanantana voi vielä toivoa
ehkä huomenna kukaan ei kuole
ja ehkä, ehkä vielä juomme simaa yhdessä