Ulkopuolellani on kasvanut kesä
hautaan puolikkaat osani
sen vihreyteen
jossa voin tuntea olevani elossa
lupaan, että huomenna
lupaan kohdella
kohdata kasvoni ihmisenä
lupaan, että kesä saa joskus
ottaa minut mukaansa
varastaa pienen tytön pimeästä
Jonnekin kai voin
valossa kuulua
istuttaa tänä kesänä
uuden elämän
Minä koetin väistellä aikaa
tarttua tunteihin viime kuun
valkoisiin päiviin
vaikka vuosia sitten olin
jo tuomittu sinut kadottamaan
tietysti, kuinka muuten
Ei sen ollut lupa tuntua
ei tulla poskille helmiä
eikö sodan ollut loputtava rauhaan
jo ennen alkuaan
eikö minun pitänyt todistaa
olevani elävä ilman
vieraiden voimia
vaikka et sinäkään uskonut
koskaan kuinka ikävä
Olen kasvanut
ihailemaan mustia polkkatukkia
savenkeltaisia vaatteita
palvomaan sanoja, kirjan tuoksua
ja miestä, joka tuntuu
omistavan ne
Opin elämään kermavaahdosta
haaveilemaan keltaisista
pinnatuoleista parittomista mukeista
(lehtikuvista)
kaipaamaan suoria rivejä
valkoisia vaahtokarkkeja
sinun
tummakulma punatukka
villasukka
tyttölapsi
Kipu valuu hitaasti jokaiseen
sormenpäähän kuiskiviin luihin
alle ajatusten
yli kaiken
väsynyt sumu peittää silmät,
olen ihmeissäni, että
vielä jaksan vetää henkeä
huokaukset painuvat lattiaan