tiistai 18. tammikuuta 2022

jälkiesi kartta taskussa

et voi kesyttää mua
syöttää kädestä tai
polttomerkitä nimelläsi

ja kuitenkin kuljen jälkiesi karttaa
seuraan sua sen laitojenkin yli

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

sen

Se kuiskaa mun korvaan. Hyppää
vaan, se on mustaa vettä. Lupasin
valvoa hetken, vetää henkeä kerran,
haluun mennä mutten vielä.

Se kuiskaa mun korvaan ja mä olen 
hiljaa ja kuuntelen. Ei siinä ole syvää,
se lupaa, että ojentaa käden. Ja mä
annan ihan joka ikisen solin ja 
sormen. Olen jo sen. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

kuka sinulle vilkuttaa aaltojen harjoilta?

ohikulkijan kasvoissa
tummina silminä pipon reunan alla

höyrynä aamumetron ikkunassa
toisiinsa tarttuneissa lumikiteissä

vastasyntyneen kirkaisussa
hymykuoppana kasvoillani

sydämen tasaisessa sykkeessä sinä soit
jään rasahduksena askelten alla

karkaat huokauksena nukkuvan huulilta
tuulessa huojuvassa rantaheinässä
sen hiljaisessa huminassa tunnistan sinut

maanantai 27. joulukuuta 2021

vii kuu see ja ka

salissa sua silmiin katsoo joskus hämähäkki ja joskus lintu
joskus peilissä on heinä, huomenna pois juokseva rajuilma tai
kasvava pimeä

hitaampi ja nopeampi
kevyempi, painovoiman varassa vahvempi ja kuitenkin
joku muu

se virtaa ja valuu pitkin kehon laitoja
piirtää kylkiin, sivelee alleen

hengitän, lasken kahdeksaan ja kahdeksaan
tanssin karkuun ja otan kiinni kaseja

se vetää kauemmas ja olen lähempänä
joku muu ja joka henkäyksellä
enemmän minä

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

olet

olet hiljaa yössä vaeltava laiva, 
sumutorven kaiku pitkin rannan kallioita
tuulen huhuileva ujellus, laulu aaltojen kansilla

olet illan pisin balladi ja aamun ensimmäinen junavuoro
prologi, välisoitto ja tarinan viimeinen piste

olet yhteinen hengityksen rytmi
tänään huulilla asuva tahto, huomisen halu ja
lupa yöpyä kaulasi kaaren alla

maanantai 13. joulukuuta 2021

sydämesi sykkeestä

lukea kylkiluidesi karttaa
etsiä aarretta nikamiesi välistä
piiloutua ihosi pintaan

löytää sydämesi sykkeestä
rytmi omalleni

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

kunigattareksi

Se raivoaa niin hiljaa, ettet ole ihan varma enää, kuka puhuu ja kuka kuuntelee. Korvat sumussa ja terävät kuiskaukset, niiden kaiut silmissä ja varjot siinä, mihin luu loppuu. Kuoppia ja koloja, revennyt ja pois paikaltaan valahtanut.

Juokse lujempaa kuin nyrjähtänyt sydämesi, kiipeä ennen kuin tiput. Siellä on jäätä ja kädet on kylmät. Ne ei lämmitä enää.

Mutta vielä eilen tiesit, ettei sitä olisi pitänyt päästää kuningattareksi.