maanantai 5. syyskuuta 2022

pillereillä

se on hellittänyt otettaan
tukin sen suun talvella pillereillä ja vihdoin
se on hiljaa

tuskin menee kauaa,
että sen sormet silittävät enää kevyesti aivokuorta
mutta ei, irti se ei aio päästää sen se on tehnyt selväksi

ruokin sen aina välillä, onhan siitä tullut
melkein lemmikki
enkä itsekään tiedä, minne sen muualle lähettäisin

kun kuolemaakaan en enää osaa toivoa
sille enkä itselleni

vaikka se vuodet taikoi valot varjoksi
ja lupasi viedä mut pisimmälle
on sen kasvot ja tavat kai käyneet tutuiksi

maanantai 22. elokuuta 2022

omakuva II

tuulen tanssittama pää
silmien alla tihkusade
ripsillä unettomien öiden
hiilenmustat lammikot

solisluiden sillalla keinuu
kylkiluiden takana tasainen rytmi
se ei ole vieläkään sammunut

lantion luut piirtävät rajat
taipuneet nilkat, jalkapohjat nuohoavat yössä
varpaisiin asti ulottuu
sameiden siipien helmat
ne kastuvat maan alla ja mustuvat helvetissä
nivelet tanssivat niistä välittämättä

torstai 18. elokuuta 2022

tanssia rajalla

nähdä pinnan alle
kaivaa koloja syvälle ytimiin
avata luut ja solujen reunat
repiä vuotaviksi liian vaikeat tunteet

tanssia rajalla
jonain aamuna liian kauas

keskiviikko 17. elokuuta 2022

sinulle paikka painoni alla

kylkiluiden raoissa vaeltaa henkäys
otan vastaan painosi ja
vatsassa aaltoilevat tunteet

kihartunut sydän, keuhkoissa valuva happi
kiemurtelee kynsiin asti

opettelen ihosi pinnan, käänteet ja polut
sen painava rytmi piirtää minut esiin

annan sen maalata uudet reunat
löydän sinulle paikan painoni alta

tiistai 16. elokuuta 2022

maa tiiviinä allasi

ripsiltä tippuneet tummat sävyt
poskille varisseiden surun ja pelon polut
viimeinen musta yö ikuisesti iholle painettuna

maa tiiviinä allasi
aina painovoimaa vahvempana

maanantai 15. elokuuta 2022

seepra

kertoivat katseen nähneen jo kaiken
kutsuivat seepraksi, silittivät ohimennen
laskivat hiljaa raidat

puristin mielessäni sanat pieniksi
pudotin vastalauseet kurkkuun
silmät kiinni annoin veren humista alas pitkin olkavarsia
kun odotin, että hiekka lakkaa rahisemasta

kaikujen loitottua laskin raidat
ja katseet jotka maalasivat kaiken uudelleen näkyviin

niin, ne raidat
niistä tunnistaa tiikerin taistelleen

torstai 21. heinäkuuta 2022

valo joka muuttui mustaksi

minä heräsin eloon ja sinun katseesi silitti sydäntäni
sinä siirsit minut pimeydestä valoon
minä lupasin ja sinä puhalsit pelot pois poskiltani
vuodenkierrot kääntyivät
minä seurasin sinua varjoista uusiin aamuihin

sinä päivänä kun näin tyhjän eteisen
talo oli hiljaa

tiesin, että lupaus oli rauennut
minä palasin sinne, missä pimeys on pimeää
ja valo oli taas mustempi kuin yksikään yö