tiistai 12. lokakuuta 2021

merisää

Hänen kasvoillaan valui räntäsade
ja korvissa pauhasi merisää

Lounaistuulta kuusi metriä sekunnissa
matalapaineen alue

Hän kuunteli kuinka kuu kuiskutteli
tarinoitaan siltä puolelta
jolle pimeys on tehnyt kotinsa

Ensi yönä tuuli voimistuu
ja kääntyy pohjoiseen, näkyvyys on heikko

Hänen kasvonsa maalasi räntäsade
se vesi oli kylmää ja lopulta se täytti kaiken 
kukaan ei enää kuule kuinka kuu kuiskuttelee

tiistai 5. lokakuuta 2021

syyskuu

pihlajat puskee punaistaan
lehtivihreät valuneet ilmoittamatta piiloihinsa

ihan kuin tavallinen syksy
sellainen, jona lapset nauraa lehtikasoissa
ja äidit neulovat keltaisia pipoja kuopuksilleen

taivas on täynnä harmaata vettä
me laskemme päiviä laumasuojaan

pihlajan alla löisin vedon pelon puolesta
vaikka uutisissa lukee
että ensi vuonna olisi tavallinen talvi

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

pökertynyt

heinäkuussa minä olen auringon polttama
tunteet paahtuvat tummiksi

lupiineista pökertyneet kimalaiset
valuvat terälehdeltä toiselle

ja tässä kuussa minä
olen pökertynyt sinusta

maanantai 20. syyskuuta 2021

ei päässyt irti

kipusi edessä olen tyhjä
sanat suussa unohtuvat kurkkuun

sydän muistaa rytmin
ja sen lyöntien välissä ehdin pelätä
joka kerta loppua

ja kun mikään ei loppunutkaan 
rytmi lyhenee
sen lyönnit syvenee ja kipu
ei päästänytkään irti

maanantai 13. syyskuuta 2021

helsinki

kello on kuusi
laivat soittelee sumutorvillaan 
lauttasaari heräilee harmaassa hupussa

tasapäisten aaltojen nuolemat rannat
meri puhaltaa sen kahiseviin kaisloihin läpi vuoden

kohta kiire matelee pitkin länsiväylää

metro halkaisee kaupungin
neljän minuutin vuorovälein vaimeasti ulvoen
ratikan kyydissä maanantaiaamu
matkustaa kitisten senaatintorille

lokki huutaa kirkon portailla
niin helsinki laulaa aamuisin

sunnuntai 22. elokuuta 2021

nojaan

kai työnnät vastaan kun nojaan
ja otat kiinni kun mun ote lipsuu
periaatteista ja lupauksista ja 
kun mun ote irtoo kai pidät kii
ennen muuta meistä

lauantai 7. elokuuta 2021

jonain aamuna

aamu ja sen kuskaama kipu
valuu pisaroina hiusten latvoista
raivaa noroina polkuja paljaaseen selkään
käsivarsilla kannan sitä mukanani aina
sen nimikirjaimet painuneina
syvään jo vuosia sitten

ja aina se roikkuu mukana
aamuisin, kun odotan kahvin tippumista
annan sen valua ja lasken pisaroita

ja jonain aamuna en pääse enää tuhanteen