sua

silmät paljaana mä katson sua
mä olen ohut ja mun tahtotila laskee
luulen, että unohdin mun sielun kotiin
eikä mulla oo sun edessä mitään omaa

sun ääni riisuu mun ajatuksilta pohjan
ja mä oisin sun vaikken tahtoiskaan

elämä

mun sanat on turtuneet
pää ei asetu, en saa pysähtyä

toisaalla te sanotte:
älä koskaan luovuta,
jätä leikkiä kesken

ja huomenna luettelet syitä lopettaa
saarnaat mun silmille siitä,
ettei koskaan ole pakko

mä ryntäilen pysäkiltä toiselle
painan stoppia enkä ikinä jää pois

tilaan hissin jokaiseen kerrokseen,
enkä koskaan astu sisään

ja sanat luo todellisuutta,
ja mä haluaisin vain huutaa
mutta mä juoksen

tänä iltana

levitän hymyä mun huuliin
ne on punaiset niin kuin mun mekko
ja niiden takana suhisee pelko
tää maailma pyörii niin lujaa

mutta tänä iltana me tanssitaan
toivon että nään sut salin laidalla
ja hymyilet takaisin
kun kello lyö kymmenen

harjaan mun ripsiin ilmettä
niin kuin tässä maailmassa ei olisi
jo tarpeeksi maalauksia
mutta toivon että sä
näät silti mun sisimmän

pilvii

mun unelmat huurustuu höyrypilviksi
kun mä kerron niistä sulle
me kävellään pakkasessa ja
helsinki hautoo meitä

pilvet leijuu pois
me tullaan tän kadun päähän
tää päättyy mereen
ja sen jää ratisee kun pakastaa

haluisin ottaa susta kiinni
kun pilviä ei enää oo