näinä päivinä

Uskotko sinä?

I MAANANTAI, varma mielipide

En minä usko mihinkään, minkä olemassaoloa ei tiede todista.
En minä ole lapsi.
En minä ole tyhmä.
En minä usko satuun, en edes sinuun.

ihmiskunnan syöpä
pitää hoitaa pois
järjestelmällinen toimintasuunnitelma manifesti sääntö ohjelma

onhan se hyvä
pitää järki jalustalla

II TIISTAI, epäilys

Minäkään en usko.
- itseeni
kyllä pelastukseen profeettaan melkein kaikkiin
keltaisiin sanoihin siinä pyhässä paperinipussa
niihin pyhiin, joita joukossamme elää ja on
niihin pyhiin
arkipyhiin
sakraaliin sakaaliin
  sekin raatelee.

yhtä sekaisin me kaikki. tappelen maanantaisin tiistain kasvoja vastaan.
Olen eri mieltä (taas) huudan, sekaisin. Eksynyt ja aina vailla
luottamusta

kukapa minuun, niin?

Hukutan jalat villaan
annan itseni tottua
sellaiseen huoleen,
sellaiseen, jota kantaa
vain itsestään
     terve ihminen

Keitän meille iltateen
asettelen pikkuleivät
suklaahippuiset lautaselle
istutan sieluni ja
mieleni sen sisaret
onnelliseen pöytään
        nimilaput
        kuin kuuluisivat siihen

        kuuluisivatkin.

häiriö

Ystävätrakkaat:

Pelkään, ettei mikään oikeasti ole niin.
Että spraymaalaan nämä muistot
kultaisiksi muutamassa minuutissa
(kädet jalat koko keho
kullattuna)
väärin
Että teidän kasvonnekin kiinnitän
kehyksiin väärinpäin uusittuna
(photoshoppaan pois ne ilmeet ne ajatukset ne)

Ettei hehkuva hetki

niin että kun, voin nauraa
pudotella loksautella ääniä
nauruja
nuoruus se oli
elämän parasta aikaa!

liian äreä fyysisyys
kipu keuhkot rikki aivot rintakehä painuu kasaan
ilman raskaus
tajuton

Vaikka muuten epävarma olemassaolo
avara hatara tositosi epäolo
kaipaa vahvistusta laiska mieli käsittääkseen
että olen
ajattelen siis

täällä vilisee kiehuu kaikuja
sakea sotku
määrittämättömiä mieliä

ahdasta olla
siksi sattuu ja se on hyvä

filosofi

Ei ole minun käsissäni enää
miten tälle laivalle käy
   Kun maali repsottaa ikkunassa
   säröjä ruorin kappale
   kierii pitkin kantta
------ontto kolina

   vain epämääräinen runko
   kipeä kovin ennenaikojaan
   vanha

Kai jokin stoalainen (paska)
oli kuitenkin oikeassa
   ja minunkin kannattaisi
   marssittaa Jumalaani lankulla

Sallikaa tulla

Huomenna minä
huomenlahjana tälle tytölle
silmänviiruille

sanon peilille sen valottuessa
välitän hyväksyntää sitä kipeästi kaipaaville
hailakoille huulille nostan hymyn
käytän niitä ilmeitä,
joita yleensä pidetään vieraisilla

minä pakkaan reppuun villasukat
ja matkalipun
vien sieluni lapseni junaan
ostan sille Grandi-mehun
   vain sen purskauttaakseni lattialle

lupaan
lapsuus on kuitenkin
aina tarpeen,

jotta voisi kasvaa ihmisenä

On tarpeen katsoa niihin silmiin

...

minä kirjoitin meille kulta vuorosanat
kultaiset:

minä:
sinä:
minä:
sinä:
minä:

abstraktia epäautuutta, aukkoja.

minä: että-- mä.

Enkä minä mitään saa sanottua. Ei maailmassa ole sanoja tätä kuvaamaan, ei minun mielessäni. Ei minulla aina ole aitoja tunteita, ei puolikastakaan lausetta, ei mitään edes keskeneräistä. Asettelen lähinnä välimerkkejä, ajatusviivoja liikaa mielessäni, jotta saisin taukoja, joiden aikana, vetää happea henkeä saada virtaa siitä. Ääni, kun ilma keuhkoissa.
Vaikka sekin taika
on illuusio.
Läpinäkyvä luuranko, lähinnä ajatusleikki, harjoite.

Taustalla soi mozart, en tunnista sinfoniaa, kakofonia kauniskin. Sydän hakkaa minä hakkaan mieltäni.  En tunnista tätä, ei tätä ennustettu ihmissuhdekurssilla. Ei minulle kerrottu suunnitelmaa. Sen kaoottisuutta, kulta.

Ei elämää voi harjoitella. Minulle ei kerrottu, että ensimmäinen on kunkkukiekka.

onni on innokas

Onnellinen alku, alun aikaan aina
kuin söisi samettia viitenä aamuna
kuin joka päivä kohtasi onnellisen
naapurin, ei tunne
tätä olemusta tunnista

viisi aamua
viisi hehkuvaa päivää
viisi väsynyttä
uutta huomenta

viisi kertaa ihmettelen uudelleen
eikä kolmatta voi uskoa,
että minulla
on hyvä melkein jatkuva

aluksi on onni luotu

31.8.

Sinä olet minun
וְעַתָּ֞ה כֹּֽה־אָמַ֤ר יְהוָה֙ בֹּרַאֲךָ֣ יַעֲקֹ֔ב וְיֹצֶרְךָ֖ יִשְׂרָאֵ֑ל אַל־תִּירָא֙ כִּ֣י גְאַלְתִּ֔יךָ קָרָ֥אתִי בְשִׁמְךָ֖ לִי־אָֽתָּה׃

valuva sielu
sulanut palanut poltettu
täynnä roskia, roska
rujo rypistetty

kaikki ihmisyys
inhimillisyys

Minä puhun sinun kieltäsi
Minä olen sinun

elämä eli liikennevalot 19.8.

Odota elon alkua odota alkua odota
joku jarruttaa puolestasi
törmää selkään kiroaa
hennon epäilyn
epäröinti epävarmuus epäolo

Keltainen valo aurinko
banaani ranskalainen kiinalainen
lenikki salama

älä harhaudu ! varaudu
hetkessä hereillä herkeämättä

kohta

en osaa reagoida
joku tuuttaa
Vihreä valo palaa minulle