maanantai 24. tammikuuta 2022

pukee surun valjaisiin

valo värittää kappelin lattiaa

se valuu valkoiselle arkulle
siihen, missä seisoit, kun laskit ruusuja
jalan juureen se asettuu hiljaa

sanotaan, että
suru kulkee rakkauden askelissa

tänään ne painuu syvälle hankeen

ja ehkä huomennakin 
se raapii kylkiä

kun valo siilautuu sun hiuksiin
se valuu pitkin selkää
pukee surun valjaisiin

se kesyttää sen vierelle

tiistai 18. tammikuuta 2022

jälkiesi kartta taskussa

et voi kesyttää mua
syöttää kädestä tai
polttomerkitä nimelläsi

ja kuitenkin kuljen jälkiesi karttaa
seuraan sua sen laitojenkin yli

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

sen

Se kuiskaa mun korvaan. Hyppää
vaan, se on mustaa vettä. Lupasin
valvoa hetken, vetää henkeä kerran,
haluun mennä mutten vielä.

Se kuiskaa mun korvaan ja mä olen 
hiljaa ja kuuntelen. Ei siinä ole syvää,
se lupaa, että ojentaa käden. Ja mä
annan ihan joka ikisen solin ja 
sormen. Olen jo sen. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

kuka sinulle vilkuttaa aaltojen harjoilta?

ohikulkijan kasvoissa
tummina silminä pipon reunan alla

höyrynä aamumetron ikkunassa
toisiinsa tarttuneissa lumikiteissä

vastasyntyneen kirkaisussa
hymykuoppana kasvoillani

sydämen tasaisessa sykkeessä sinä soit
jään rasahduksena askelten alla

karkaat huokauksena nukkuvan huulilta
tuulessa huojuvassa rantaheinässä
sen hiljaisessa huminassa tunnistan sinut