turvassa

tää on mun turva:

mä nostan katseen kattoon
mä nostan kädet ilmaan ja
hurraan ja mä laulan

eikä katto tai seinät rajoita sun suuruutta

mä seison tässä niin
mä olen ihan paikallani
ihan hiljaa ja paikallani

eikä mikään ole niin varmaa

hoosianna

aamupilvet

aamupilvet on aina hohtavan valoisia
ne satuttaa mun aivoja ne tukkii
unen muttei anna mitään tilalle

makaan mun kukkakuvioissa ja haaveilen uudesta talvesta
uudesta horteesta tilasta nukkua
pois tää tunne
pois tää kaikki
huurteinen ilme ja voimattomuus

aamupilvet on aina hohtavan valoisia ne
työntää pois kaikki mahdollisuudet
olla olematta niin läsnä

ja mä inhoan aamuja

no sä olet vähän tuollainen
aina ollut

ne sanoo ja naurahtaa
mun sydän narahtaa
ilottomasti

sanat lasketaan mun päälle
ja mä kannan niitä siinä
joka sunnuntai tästä eteenpäin

eikä niitä pyyhitä valkoisiksi kuin lumi
eikä hohtaviksi kuin pellava
kun ne on kudottu sun mustasta tukasta
eikä tää valkene mulle
ikinä