8.30

valo matelee lakanaa pitkin
kohti, se kutittaa mun nenää

avoin ilma ja ankara lämpö

makaan hiljaa
ihana huhtikuu

... --- ...

vetelen paperin täyteen raakoja rivejä

- tää nainen ei jaksa pestä pyykkiä
  kantaa likavaatekoppaa pesutupaan saakka
- se tiputti kahvia lakanoille
  eikä vaihtanut
- se ei aio tukkaa kiinni tänäänkään
- sen huulipuna hukkui sunnuntaina

se hukkui tän keskelle

ellet sä havahdu sen vierellä
ennen huomista ja viimeistä deadlinea,
kuollutta viivaa, jolla ihmisyys karsiutuu saavutuksiin
eikä mitään enää oo

huhti

taas on kevät

mun aivojen huhtikuupilvet pullahtaa esiin
sekavat ajatukset syöksähtelee niiden joukossa

tänä vuonna en jaksa hämmästyä
en yllättyneenä hämmennä väsymystä ja unohduksen määrää
mä tiedän, että mun aivot ei kestä valoa
ne ei pysty suodattamaan iloa
ne haluu nukkumaan

joka vuosi kevät käy mun kimppuun ja repii kappaleiksi

loppuispa tää, taas tullakseen todeksi vuoden kuluttua