tiistai 29. kesäkuuta 2021

29.6.

yö on jumalilta lainattua aikaa
juhlista ylijäänyttä onnea
kesä varastaa valoa loppuvuodelta
täksi yöksi mä lainaan 
sua

koivut venyttelee oksiaan 
haaleaa taivasta vasten
ois lapsellista kerätä seitsemän kukkaa,
mutta lasken toiveita tälle yölle ja niissä on
sua

me olemme heinää, ohutta viljaa
tuuli huojuttaa meitä
ihan hiljaa, se silittää pellon viertä, 
koskettaa ohuesti mua ja
sua

aurinko levittelee siipiään 
sen säteet suutelee suoraan suulle
eilinen kättelee tulevaa
mä mietin vain sua ja tänä yönä sä
mua

tiistai 22. kesäkuuta 2021

ketunjäljet vuoteella

Eräänä aamuna äiti huomasi ketunjäljet vuoteella. Kukaan ei osannut selittää, ja kettu oli asunut talossa jo liian pitkään. Kutsuin sitä Kaiuksi. Se totteli nimeään ja uskotteli, että nuolee haavat ja tietää tien kotiin. Lupasin sille yhden yön, mutta se asettui taloksi ja kiehnäsi kylkiluissa koko kevään. Syksyllä sen silmät sulivat sohjoksi, se kantoi mun salaisuutta ja mä kannoin sitä mukanani kaikkialle.

Sinä tiistaina huoneen seinillä kaikui tavallistakin enemmän. Kettu seisoi mun vierellä valppaana ja valmiina, valmiimpana kuin useimpina aamuina. Se sanoi "shh" ja mä huokailin aina vain hiljaisemmin. 

Oli tiistai, äiti kysyi ketunjäljistä vuoteella, mutta oli liian myöhäistä selittää. 

perjantai 18. kesäkuuta 2021

sumu on syönyt

sumu on syönyt Helsingin
niellyt meidät sen mukana

tuuli hengittää hiljaa
ja piirtää rajat tälle kaupungille,
joka huokailee kesän jäljiltä lämpimänä,
jonka talot sulkevat silmänsä iltaisin

sumun sylissä olen yksin
sen harmaassa hämärässä
lokkien kirkuessa vastarannalla
nojaan rantakiviin, ne hyräilevät meren melodiaa
hämärä peittelee Helsingin
ja lokkien kirkuessa se hengittää sumua
sen talot kääntävät katseensa aamuun

ja sumun harmaa hämärä jättää mut rauhaan

rytmi

sen rytmi on maalannut ohikulkijoiden kasvot
pyyhkinyt pois ilmeet
me tulemme toisiamme vastaan ja ohitamme
ennen kuin ehdit nimetä mun silmien väriä
ennen kuin kukaan harhautuu radaltaan tai eksyy rytmistä

peittelen kaikki vaikeat tunteet ja vaiennan väsymyksen
juoksen sinisten mainosvalojen välissä
kiireestä kirkuvan kaupungin ytimessä yksin

enkä sano ääneen, mihin oikeesti hukun
ettekä ehdi huomata ennen kuin kiire huuhtoo huomiseen

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

ratikka kirskui

eilen tulit vastaan Annankadulla
sulla oli kahvikuppi ja musta maski
ratikka kirskui, etkä kai kuullut mun hiljaista heitä

se ratikka ajoi ohi
mä laitoin maskin kasvoille ja kävelin pois

mä en enää kävele Annankatua aamuisin
sun kahvi varmaan jo jäähtyi,
etkä enää muista sen ratikan reittiä

mutta mulla on sulle vieläkin monta nimeä
toistan niitä, kun ratikat kirskuu
vaikka sä et ikinä kuullut sitä ainoaa, jolla mua kutsutaan