uuden käsivarsilla

olet onnen häivähdys vatsanpohjassa
hento huokaus suljetuilta huulilta
toive tulevaan, kaipaava katse eiliseen

luopumisen tuska ja intohimo

uuden käsivarsilla

kannateltuna ensi kuuhun

rajaviivalla jännittää

uusi vuosi, uusi 

laulavien rantojen suojassa

tuhat laulavaa rantaa
pieni punkki kesäyön heinikossa
illalla punaisia järven selkiä
mustikkametsiä, kielokimppuja

sinivalkoisen sisun maa

samat maisemat kasvaa betonimetsää

pellot väännetty kaskeksi
jättömaat asfalttiaavikoiksi
luonto taitettu suunnitelmaksi

loppumattoman valon öinä
mustina marraskuun hetkinä
keinumme uneen ja heräämme
laulavien rantojen suojassa

eikä yhtään voittoa

tuijotat niitä etäältä

silmät hiilenmustina
huulet kapeina viiruina

teet listaa ja kohta kohdalta

oot tiukempi ja otat muka varmemman otteen

lasket sydämiä ja kertyviä kehuja

filtteröityjä hetkiä jonkun toisen tarinassa

päiviä, joina tulit maaliin viimeisten joukossa

joina voittajat keräsi hyvän yön toivotukset

ja parhaat pisteet elämästä

etkä sä nää, kuinka 

maaliviiva oli paikallaan vielä

ja kuinka yö loppuu kaikesta huolimatta

11.7.

rakennan linnoitusta
vahvoja kulmia, teräviä nurkkia
mustan surun muureja

kaivan sen kaipauksen kappaleet
syvälle sinisten silmien
ulottumattomiin,
sinne missä on kiellettyä käväistä

nousevia siltoja, tummia vartioita
sidon surusta seppeleitä

läpipääsemätöntä valoa
tiukkoja rajoja, minuuden jyrkkiä reunoja

ja niin jatkamme

23.58
ja tää juhla on vasta aluillaan
huomenna siivotaan sotkut

villiä valssia huipulta huipulle
kilpailevien seremoniamestareiden yltyvät tahdit
tangoa öljylautalta seuraavalle

mitä nopeammin maailma pyörii
aina vähän lujempaa
ja vielä vain enemmän

sut vedetään tanssiin

kello lyö ja kurpitsa muuttuu vaunuiksi,
ja maaperä jalkojemme alla muoviksi,
mutta sehän ei haittaa
huomenna siivotaan sotkut

ihmiskunnan voittokulun
pienet rypyt ei meitä estä

ja sitä juuri pelkään pahiten

ettei mikään pysäytä
että ei ole enää kurpitsavaunuja,
vaikka kello lyö keskiyön
ja mistä tietää, milloin

ei puhdasta huomista

14

viimeinen kuulutus,
tampereen suuntaan raiteelta kaksi
jos jätän nousematta tähän
käännän katseen, annan junan lähteä
tän meidän näytöksen loppua

vaikka sulla on kaikki ja sussa
paljon, ilman on ihan hyvin
ja ehkä oon jo tarpeeksi perillä
pääteasemalla ilman sua

aplodit tyhjillä raiteilla
ja aplodien kaikuessa mietin
kumarranko aina yksin

13: sekunti

avaruusperspektiivistä
tämä planeetta on murunen
epävakaa, lyhyt hetki
rykelmä pieniä sieluja pimeydessä

täynnä kaupunkien kaikuja
valoja kiinnittyneinä toisiinsa,
heijastuksia ja himmeinä loistavia mainosvaloja
hauraiden rakennelmien kuvia
kiinni toisissamme ja ihan yksin kaiken keskellä

täällä ihminen on sekunti
ja yhden henkäyksen merkittävä

12

uusi arki kiertyy sakeaksi
päivien letkaksi, perässään uudet vuodenajat
kalenteri on kiinni ja kodin ovet lukossa
luvut taulukossa kasvavat

kurkistelemme ikkunoista valkeaa lunta
huhtikuussa

ehkä vappuviikolla voi juoda simaa huoletta,
ehkä elokuussa voin halata sinua
ehkä maanantaisin ei aina sada lunta

ja hämmennämme odotusta
lisäämme puolet korviketta
siitä pitää riittää vielä ensi viikolle

ehkä maanantana voi vielä toivoa
ehkä huomenna kukaan ei kuole
ja ehkä, ehkä vielä juomme simaa yhdessä

11

Jostain sitä toivoa on kai kaivettava
lähetettävä skypellä sinne
missä maailma ensin loppuu

rakennettava siltoja epätoivon yli
istutettava alkuja lopun multiin

yhdessä me tästäkin
harmaasta kivestä
ja sysimustan yön tunneista
ajamme läpi

ja vaikka
maailma loppuis tänään
on toivottava huomennakin

10: katsoa lempeästi

katsoa lempeästi ja odotella
pehmeästi pidellä

antaa aallonharjojen iskeä
rannassa valkoiseksi vaahdoksi

virrata ja hakata kallioita
törmällä seisten, nojata tuuleen

antaa olla, antaa olla

9

tällainen

ohuet nilkat pitelee pystyssä
koko kroppaa
laulavat luut, eikä paljon
muuta

kapea suu suljettuna
odottaa vuoroaan
välillä liian auki

kulmien alla pohjattomat varjot
silmissä tummat sävyt
tänä keväänä

vähän puolikkaana täällä

8: kotimatkalla

etsin kartalta kaikki ne kunnat
sysmän ja heinolan kirkonkylän,
katselen niitä paikkoja,
mihin voisi elämän perustaa

kuljen tulevia kauppamatkoja
kirkkokatua jokaisessa suomen pitäjässä
painan mieleen postinumeroita

että jossain
olis mun pysäkki, joku osoittaisi paikan
johon tilata hesari ja istuttaa perunamaa
tulla iltaisin kotiin

ihan missä vaan

7: pelii

elämä on peliä ne sanoo,
helppoo ja huolettoman näköistä päiväkävelyä
leikkiä, jonka sääntöjä ei kaikille kerrota
mutta stiplusta lentää heti pihalle

ja niin mä roikun mukana jossain kentän laitamilla
viimeisenä valittujen vikajoukossa

tiedän tästä kaikesta yhtä vähän kuin silloin
kun opetettiin ettei hiekkaa saa syödä

paitsi että silloin osattiin sanoa anteeksi ja saat

ja kaikki oli pakko kutsua mukaan

6

murroskohdissa kaikki on vaikeaa
epävarmuuden kiertokulku kehossa
estää hapensaannin

vaitonaisia tunteita ja arvioita tilanteesta
siirtelen niitä katseella ja
ne pysyvät paikoillaan

ja samalla kun pelko heijaa ees taas kysyn

onko kaiken pakko olla aina niin helvetin runollista?

5

neljäs kuu
yhtä harmaa ja hatara
kuin vuosia sitten

hapuilen kiinni jostain
vaikka sitten vanhoista tavoista
joilla tehtiin matkaa päin punaisia

taivuttelen niihin muotoihin
laitoihin elämän rajapinnoilla jotka
kun en muustakaan kiinni saa
pettää aina

4: strong independent

katsot mua levollisin silmin
mä odotan sun sanoja
hievahtamatta

minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä

käyn taistelua sen välillä
piirrän rajaa itseni ja itsepäisyyden välille

mä hymähdän ja pyöritän päätä
vahva ja itsenäinen

3

kello ei soita, ei minnekään matka
ei tänään eikä ensi kuussa tähän aikaan
ja niinku aina ryhmätöissä
täällä on vähän vapaamatkustajia
mutta saadaan tästä nopat kai kuitenkin
kaikille

tästä ei tule täydellistä suoritusta,
mutta muutama henkiinjäänyt sielu edes

olen aina vihannut ryhmätöitä
ja niin vihaan
mutta jos jotain tehdään niin ei lopeteta kesken

2: sisua

tänään luin voguesta
suomalaisesta sisusta

meidän ministeristä
jolla on pinkki sohva ja joka joskus
miettii, keitä huijasi
ja muuttaa maailman siinä välissä

näinä päivinä me tarvitaan ne lehtien kannet
kertomaan meidän ministereistä
muistuttamaan meistä,
joilla on tahtoa ja kaunis maa
josta pitää huolta

ja minäkin mietin,
että ehkä tosiaan
sut tehtiin tätä hetkeä varten ja jos

sulla on paikka niin ehkä mullakin
sitä sinistä sisua

1: sellainen

sinä olet sellainen
silmien takana tiukat rajat,
muttei yhtään liikaa tai liian vähän
sinussa

katselen kuinka
tyrkit itseäsi laidalle
vaikkei laitamilla ole ketään
ja tiedät sen

sellaisilla sielujen haja-asutusalueilla
katuvalot sammuu yhdeksältä
ja sen jälkeen on pimeää

pimeällä eksyy helposti

sellainen pieni harmaa mytty
sellainen sinä joskus olet

rintamassa

se kevät oli harmaa ja
helsingissä oli pakkasta vain harvoin
kolme astetta eräänä torstaina
muuten tavallinen talvi

yleensä sade oli kylmä ja sun silmät tummat
lapset leikki loskassa ja kaupat myi uutuusjätskejä

sinä perjantaina kaikki oli vaikeaa
koneet laskettiin taivaalta ja maailma suljettiin
torille jäi yksi trubaduuri
kun ministerit puhui ruudussa
ja me katsottiin niitä vakavina

minä olin jo aikuinen mutta silti
pelkäsin pimeää
ja itkin kun en voittanut kaikkea

ja se kevät oli harmaa ja lapset laitettiin suojaan
ja kolmeasteinen maailma
oli paikallaan ja sekava

no hard feelings

heräät kaheksalta ja
keität kahvia
jutustelet mulle mukavia
niinku kelle vaan
minä tahansa maanantaina

no hard feelings
eikä tässä mitään
sanon ja tuijottelen varpaita

syödään yhteistä aamupalaa
samaa kuin aina

ja mun kurkussa matalana
oven loksahtaessa
kaikuu painavana älä mee
ja niin sä meet

leikkii

sun sydän sykkii lujempaa
tiedän, että katsot mua pidempään
kuin mä sua ja sun kädet
hapuilee mun omia vielä silloin
kun jo selaan seuraavaan

silti tänä yönä riisutaan toisiltamme
kaikki turha ja enemmänkin

eikä välitetä siitä,
kumpi maksoi kahvin
ja että sä olit aina se, joka laittoi ensin viestiä

sun sydän lyö tosi lujaa
mulla on nää mun omat pelit kesken ja vahingossa
oot vaan yks lelu muiden joukossa