niitä päiviä

On niitä päiviä, niitä, joita en uskalla edes kutsua oikeiksi. Niitä, jotka hiipivät, kavaltavat, ovat muka olemassa, vaikka todellisuus on jossain muualla. Niitä päiviä täynnä on tämä viikko, kuukausi, aika. Hetki tässä elämässä.

Niinä aikoina kirjoitan sanoja uskontojen haasteista, luulen olevani edellä ja antaudun onneen. Vain huomatakseni toisin. Minä hymyilen ihmisille, jotka odottavat liikennevaloissa, niille, jotka luistelevat valaistulla jäällä. Kävelen joulukadun kaksi kertaa vain koska se on niin kaunis. Ja niinä päivinä minä huomaan, että marraskuu on harmaa.

Ja niinä päivinä maailma jakaa minut kahtia. Siihen ihmiseen, joka uskaltaa ja jonka mieli lentää. Ja sitten siihen, joka on aivan puolikas ja silti niin marssii päättäneenä voittaa.

valkoinen sokea maailma huutaa, kuinka hyvä
hyvä minulla on
kuinka minua ei ole
todellakaan jaloistani tähän sidottu

ja lintujen siiville sataa lunta, painoa
ja hennot linnun kehot kohoavat silti
ei katse niitä tavoita,
eikä niillä ollut varaa edes manifestiin

aamu

aava ilme kasvoilla

puolet valon tavoittamaa

autiot silmät tyyni sävy

vakaus huulten tienoilla

junan seinällä lasineliö

harmaana auki ohivirtaavaan

liikkeessä vailla muuta kiinnekohtaa

istumme vastakkain kiinni itsessämme

välähdyksen verran

kerran, 

räpäytät silmäsi kiinni ja auki

sijaitsen tässä, matkaa vähän

kahden sekunnin päässä onnesta

pojan kasvoilla
runo naurusta

suu auki
viirusilmät

makaan valveilla kasvosi katossa

tässä onnen alla OSA II

Maa hengittää lempeästi
koskettaa kevyesti poskea
viileä ilma

valo kohoaa silmiin
vetää verhot sivuun
sumun takana kasvaa
marraskuu

tässä maailmassa OSA I

Maailma on vaiti
kaunis aamuvalo
hämärä loisto repii hiljaa
surua kappaleiksi

olet nyt
olet vierellä
läsnä, kuiskaan

rakas, ei tässä hetkessä
tarvitse olla vakava

hoi 10.11.

Listaan paikkoja, joissa voisi olla:

- kylmänvalkea kalpea vailla happea
koulurakennus, siellä konseptikaappi
siellä saattaisi olla
- repunpohja, elämänvärit, murskautunut
myslipatukka, kreikan kirja, bussi-
kortti, nuhjuinen kalenteri
kiireen keskellä hukassa
- maton alla
pohjalla
rypyssä lytyssä littana
piilotettu poljettu tahallaan kadoksissa
- haudattuna hyvän alle, Raamatun
väliin, uskon asioiden, pelastusvarmuuden,
opinkappaleiden taakse
ehjän vahvan hyvän taakse

hoi onni

Kun minä olin nuori

sinä vedit minut varjoon
kuiskasit korviini mustia virtoja, äänihyökyaaltoja
laskit katseeni alas
ujutit aivoni pohtimaan
     junanraiteita
     moottoriteitä
     sillan kaiteita

     teräviä, raskaita ajatuksia
     kapeita katsomuksia, kirjasin
     mustaan vihkoon
     kannessa luki kliseitä, tumblr-tyttöjä
                                          kauniita murhia

tänä kesänä minä täytin 18

ja ymmärrän syyttää jo itseäni