sunnuntai 27. helmikuuta 2022

taivas valuu tuhkaa

Kuvittelin aina, että se on mustavalkoista. Niinkuin kasvot niissä kuvissa, niinkuin taivaalta tippuva lumi ja havupuiden helmoihin kerääntyneet varjot.

Mutta tänä talvena opin, että mustan seassa onkin kaikki sävyt. Taivaalta valuvan tuhkan seasta erottuu edelleen elämä.

Että sireenien ulistessa ulkona vauva ottaa ensimmäisen henkäyksen, pelon kaikuessa taustalla lapsi oppii puhumaan, että tänäkin talvena joku soittaa kitaraa ja joku rakastuu.

Kuvittelin aina, että ne talvet oli kuvissa, että ne muistot haudattiin siisteihin riveihin. Mutta yhtäkkiä taivas valuu tuhkaa ja ulkoa kantautuu uhan ääni.

Silti tänäänkin jossain vauva kääntyy vatsalleen, tänäänkin joku soittaa kitaraa ja joku rakastuu. Silti tänäänkin elämän on erotuttava yöstä. 

maanantai 7. helmikuuta 2022

nälkä

sinussa asuu nälkä

otit sen lemmikiksi, laitoit liekaan ja 
opetit istumaan häkissä sydämen alla
pallean nurkkaan se on kaivanut kolon

siellä se maukuu ja kehrää sut uneen iltaisin

joskus sen ääni muuttuu vaativaksi
sen silmissä syttyy liekki
sinä hätkähdät ja
se itsekin melkein kavahtaa

kylkiluut on käyneet läpikuultaviksi
se jyskyttää häkin ovea ja 
viskoo vaatimuksiaan

silmistäsi katsoo kauhu ja 
sen kynnet on tarttuneet lujasti kiinni