kukkayöt

kukkalakanoissa pyörii unten meteli
ne ahdistaa mu päätä, ne ei jätä tilaa rauhalle tulla

pää täynnä
suolaa ja meriveden makuisia kyynelkanavia

ja sokerina kaiken keskellä
on tyhjä aukko,
johon mahtuu niin monta mustaa kauhu-unta
painajaisen käsikirjoitusta
niin monta kuin ehdin keksiä

punaisia ruiskukkia solmuisten hiusten yllä
kannattaa yötä mun ympärillä
enkä mä pääse pois täältä
en pääse pois täältä

Tiputan vettä mun paljaille varpaille
jotta ne herää ja tajuu,
että samaa ruumista kannattaa
että kannattaa tanssia, jotta sielu ei karkaa

Tässä elämässä mikään ei muutu
mun kädet vaeltaa kahvikupin ympärillä
mun jalat pysyy paikallaan, jos en käske
mun silmät on aina vihreät ja sokeat pahuudelle

mutta mun pää meinaa nukahtaa
ja sille pitää muistaa laulaa ja laittaa herätys
jotta muutos ei aja ohi
ennen kuin tanssin sen kanssa
samassa nuotissa