sulkisin aivot

Jos sulkisin aivot, sammuttaisin
        syvänvihreät silmät
        ikkunat vailla verhoja

olisiko olemus pehmeämpi
suu säilyttäisikö värinsä, vaikken
vahtisi?
Eihän minulta katoaisi, varastaisi

uskaltaisiko todellisuus tulla

Kun en olisi niin tiukan
   
    kriittinen ja suora

valmisteltava

Meidän on mentävä juhliin.

nostettava naftaliinin tuoksuinen ilme
valkeille lapsen kasvoille levitettävä
silitettävä auki rypyt
punattava huulet

ostettava lasikengät punottava taiat
avattava kämmenet

oltava koossa

eteenpäin

Me emme katso taaksemme.
Meidän on mentävä juhliin.

Eräänä yönä näin unta:
Minulla oli siivet
Olin kevyt-
   mä lensin

Alhaalla maailmassa kaikki on raskasta. Meri on sininen, ruskea maa, pölyä hengessä, ilma painaa enemmän kuin hengitys. Ilmaa on pään päällä massa, enemmän kuin ehtii hengittää pois painamasta.

Tahdoin kannatella mua. Kohottaa kevyenä korkealle asti. Ottaa kiinni ahtaa pään täyteen pilviä. Niiden massa on varmaan vähemmän.

En mä koskaan halunnut olla pieni ihminen. En mä halunnut vastata kyllä. En mä lukenut sääntöjä, mut kiskottiin tähän tahtomatta. En mä osannut päästää irti silloin, kun leikki oli vielä hauskaa.
     Pelinjohtaja teki virheen. Mut johtaja saa päättää. Siks säännöt on perseestä.

Ei mikään oo pysyvää, mutta pelkään, että musta hajoaa ensimmäisenä aivot.

Siinä unessa, siinä ei minulla ollut aivoja ollenkaan. Ei aitoja maailmojen rajoilla, ei teitä, jotka vievät vain itään. Siivet sojottavat taivasta kohti.

jalat

paljaat jalat vasten kirjaston

muovilattiaa, sormi hipaisee
kirjailijoita hyllyssä

Jaloilla kerron vapaudesta
talvettomuudesta
kuinka en ole vielä vastuussa
    muka

Jalat raapivat maailman pintaa
koetan tuntea, kun se pyörii
           pyörii
               pyörryttävä

Päässä on jotain ihan muuta
kuin jalo villi (paljas)

on häpeä
vasten muovilattiaa

valetta valoa

Maa kylpee kuumassa
auringon sylkemässä valossa
valo
väreilee polttaa

taivas oksentaa tyhjää
kaikki on
oranssi illuusio

kesävalo on aavistus
jo maailmanlopun sävyistä

voimakkaat lopulliset
tuulet

     valoa vain yössä
     kesävale

ajatusten rajalla

peilin reunalla puoliksi auki
suu raollaan suljettu ilme
hampaat heijastuvat huokuen
uhmaa

säikky sekava mieli
tuudittaa jo katsetta lattiaan

     oi huomaa nyt
     et ole ehjä

mutta onko kukaan koskaan
voinut paeta silloin
kun todellisuus on todella

     pieni?

hengissäsäilymiseksi, iltarutiini

Kaataen pään

Ontot henkäykset painavat käsiin
viimeisensävyt kaiuissa
ilma virtaa sormien läpi

koetettava puhaltaa ulos koko sielu
sen ehjät osat, jotta
jokin säilyisi
vedettävä happea
     (O2, oo kaks) edes konkretian vuoksi
     fyysisyys

Vadittava aivoilta muutama
rauhallinen sähkökäyrä

   jottei nyt mitenkään
   mikään päättyisi
   henkäys jäisi vajaaksi

Amorin puuttuva sisar

Jotta voisin rakastaa

     levitän suuni, hampaiden
     valoisat rivit

     vedän ripset poskille, peitän
     ikkunat mieleen
     (ummistan tunteet)

     pakotan luulemaan, ettei
     kukaan voi voittaa omakseen
     ettei lasta voi nimetä
     ennen sen syntymää

     pakotan näkemään peilissä
        punaiset posket
        vailla luita

Jotta voisin olla nainen

Sanoakseni Je t'aime

30.6.

Pujotan paljaat jalkani
          kehosi tutut laaksot
          siellä, missä oli syke
          pitelen kättäni kovin kauan

Kuuntelen kuinka virtaat
kuinka yksin
olemme

olen hetken levollinen
aamuvaloa hiuksillani
minun sydämeni päällä

    väreilee

puuvärimeikki

Tytön olemus, ihmisen ilme

Haaleat silmät
haihtunut määrätietoisuus
huulilla eiliset kysymykset

Yhä
    yritys vedellä ilmaa
    rauhoittaa kuolemaa kuiskiva
    säilyä katkeamattomana

Katseen pohjalla
elon kolkko kaiku

halu
Kuka värittäisi nämä kasvot?

luonnos

Elämä vierii kyllä eteen

vaikkei pieni olento lainkaan liikkuisi
     ei jaksaisi pidellä enää
     kiinni ei antaa sydämen olla

     Ei tässä muusta ole kyse
     kuin vain minimaalisesta virheestä
     virhelyönti

Ei ole jatkoa runoille
henkäykset katkenneita

hylätty kirjein ja sanoin
katseita ei ole

Ei jaksa enää. Lopetetaanko tää leikki?
Tulkaa pois piiloista. Mennään kotiin jo.

Olisi pidettävä itsensä hengissä
edes kirjoittamalla
kuoleman tilalle elämää