itsenäisen suomen ilmassa
harmaansakeaa valoa

opittu ulkoa
nosta korkealle
pääs seppelöimä

me lauletaan rivissä ja nyökytetään
sinivalkoinen laulu

niin vapaina ettei muisteta
eikä osata kysyä

mitään

juttelet niitä näitä
mitäs tässä

ja mä mietin et toltako
meidän lasten tukka saattais näyttää
oisko niillä sun väriset huulet
ne joita en koskaan kosketa
mutta joiden kaaret muistan
ulkoa vieläkin

juttelet ja kohautat olkia
hyvän päivän tuttuja
eipä mitään ihmeellistä
ei meillä mitään tässä

enkä katso sua päin

Seistään vastakkain

välissä tasan
kaksi metriä liikaa
ja liian vähän
ilmaa hengittää

enkä katso sua päin
enkä tiiä hengitätkö sä
tai kumpi pakenee ensin

tässä on kaksi liikaa