Huojun täällä
ruohonkortena muitten mukana
Ja tajuan, että olen aina
ollut minä vain tässä
Mutta nyt, kun se pyrkii muualle
yritän kahlita itseni
ja luulen väärin
Vaikka vasta löysin päivän
Huojun täällä
ruohonkortena muitten mukana
Ja tajuan, että olen aina
ollut minä vain tässä
Mutta nyt, kun se pyrkii muualle
yritän kahlita itseni
ja luulen väärin
Vaikka vasta löysin päivän
Jos yrittäisin kertoa maailmastani
en tiedä onnistuisinko
sillä olen hukannut sanat
ja varastanut jonkun muun
ja nyt itken omiani
muttei kukaan löydä niitä enää
ja luulen,
ettei niitä ehkä
ikinä ollutkaan
Pyytäisin anteeksi itseltäni
Jos olisin varma, etten olisi
sitäkin lainannut
Hankeen piirtyy sydän
Minulla on ikävä Jumalaa
Ja minua
Puhuin eilen itselleni
onnesta viime kesästä auringosta
Koetin saada tajuamaan,
että en valehdellut
Kun kerroin maailmasta
että kaikkea on olemassa
Vain rakkauslauluja radiossa
hattaran muotoisia unia
viime yön painajaisten tilalla
hiukseni kuivuvat kiharalle
suu hymyilee
Vaikkei minulla ole sydäntä enää
Vaikkei talvella saaressa ole
ketään
Tämä tunteeton talvi
tuskastuttaa
puristaa suolattomia kyyneliä
Kuurat huulilla jähmettyneet
tukka takussa
sinisten sormien lomassa
kuolleet kukat
Tunteeton talvi on
tappanut siniset silmät
Vastaa minulle huudan
haluan kysyä "mikset
auta?"
Enää mikset
Olin niin paha niin kamala
niin tiedän sen
mutta tarvitsen
ja itkemällä
piti saada
A
P
U
A
(kuiskaan vielä)
Kuiva suu toistaa sinisiä
värjättyjä sanoja
tukehdun tuimaan tulvaan
en saa sanotuksi
"apua"
Luut katkeilevat silmät sokeat
ajoittain
niin heikko olen
keuhkoissa mustetta
kuihtuneet huokaukset lattialla
Räntää
kohmettuneissa kengissä
nahkaiset varpaat
märissä villaraidoissa
Sukat mummulta
nauhat uudet rusetilla
kuin lahjanaru jouluna
pikkusiskon paketissa
postikonttorin ovella
kortit käsissä lumeen painuu
enkelin jalanjälki
Sanoilla ei ole enää mitään
Ei minulla sanoja
edes huoattavaksi
korville
Tämäkin runo jäi kesken