Minä minä minä minä minä minä

Huojun täällä
ruohonkortena muitten mukana
Ja tajuan, että olen aina
ollut minä vain tässä

Mutta nyt, kun se pyrkii muualle
yritän kahlita itseni
ja luulen väärin

Vaikka vasta löysin päivän

Lainasanoja

Jos yrittäisin kertoa maailmastani
en tiedä onnistuisinko
sillä olen hukannut sanat
ja varastanut jonkun muun
ja nyt itken omiani
muttei kukaan löydä niitä enää

   ja luulen,
   ettei niitä ehkä
   ikinä ollutkaan

   Pyytäisin anteeksi itseltäni
   Jos olisin varma, etten olisi
   sitäkin lainannut

Terveisin eksynyt tyttö

Hankeen piirtyy sydän

Minulla on ikävä Jumalaa

Ja minua

Puhuin eilen itselleni
onnesta viime kesästä auringosta
Koetin saada tajuamaan,
että en valehdellut
Kun kerroin maailmasta
että kaikkea on olemassa

Terveisin talven rakastettu

Vain rakkauslauluja radiossa
hattaran muotoisia unia
viime yön painajaisten tilalla

hiukseni kuivuvat kiharalle
suu hymyilee

Vaikkei minulla ole sydäntä enää
Vaikkei talvella saaressa ole
ketään

Talvikuu

Tämä tunteeton talvi
tuskastuttaa
puristaa suolattomia kyyneliä

Kuurat huulilla jähmettyneet
tukka takussa
sinisten sormien lomassa
kuolleet kukat

Tunteeton talvi on
tappanut siniset silmät

Huuto

Vastaa minulle huudan
haluan kysyä "mikset
auta?"
Enää mikset

Olin niin paha niin kamala
niin tiedän sen
mutta tarvitsen

ja itkemällä
piti saada

   A
       P
           U
               A

                 (kuiskaan vielä)

Harmaa mytty

Kuiva suu toistaa sinisiä
värjättyjä sanoja
tukehdun tuimaan tulvaan
en saa sanotuksi
"apua"

Luut katkeilevat silmät sokeat
ajoittain
niin heikko olen
keuhkoissa mustetta
kuihtuneet huokaukset lattialla

Enkelin jalanjälki

Räntää
kohmettuneissa kengissä
nahkaiset varpaat
märissä villaraidoissa

Sukat mummulta
nauhat uudet rusetilla
kuin lahjanaru jouluna
pikkusiskon paketissa

postikonttorin ovella
kortit käsissä lumeen painuu
enkelin jalanjälki

Sanaton

Sanoilla ei ole enää mitään
Ei minulla sanoja
edes huoattavaksi
korville

Tämäkin runo jäi kesken

Mars marraskuussa

Hyinen
marraskuu

puiden oksat
raapivat taivasta heiluvat
minulle

Olen olemassa
tänään
iltaa varten
minulle

en halua havahtua
huutaa koskemattomia
talven tuulia
en minulle

maailma
on minulle

Tehty eilen

Hukkaan jouduin

Olen kadonnut maailmaan
elämän menoon
savuiset baarit, tummatukkaiset pojat
repivät jokainen suuntaansa

Talvi on jäätynyt silmiini
sydän hiukset sormet
kohmekuura kourii kylmällään
en osaa vastustaa
värikästä maailmaa

Se led-valoillaan
vilkuttaa

Paetakseen pitäisi tietää
kertoisitko minulle,
missä olen

Ajassa ikuisuuden

Kun kodin seinät sortuvat
kun maailma tunkee sieluun
ja sotkee paikat
ei kukaan jaksa siivota

Joku juoksi pakoon
jätti minut ihan yksin
pärjäämään

Tätä on kello

Matkustaja

Viisivuotiaana istun junassa
Kesämekon kukat naurattavat
Ei huoleta voi leivän välissä
Katselee taivasta
Naurattaa

Talvella istun bussissa
Koulukirjat kaltaisessa repussa
Lapsena tein lumipallon
Bussin perään irvistettiin

Istun lentokoneessa
Yli maailman melkein irrallaan

Onnellisempikin

lallalaa laulan
Borskeittoa läiskyy valkoiselle
paidalle
ei sen väliä
Olen Onnellinen

Säilytän sen
onnen
prässättynä farkun taskuun
lompakossa vitosen vierellä
setelissä vanha mies
kuka lienee?
Onnellinen

Vastaan tulee kadulla
poika nahkatakissa
hymy peittyy tupakan savuun
kysyisin
Ootko Onnellinen?

Naurua luista

Nauru hörisee jossain täällä
meidän keskelle se piiloutuu
pitkiksi päiviksi
nuoruuden oloihin

Syntymiä kuolemia
vanhuus laskee palkkaansa
Minä vihreillä jaloillani
pakenen

Nauru kalskahtaa korviin
kuin kattilaa hakkaisi
pahalta se tuntuu
ei kuule muuta

On hyvien joukkoja
vaikea seurata särkevillä luilla
hyvyyden eteen
on uhrattava

Aika mukavaa

Ei ole mitään
suloisempaa
kuin nauru teidän kanssanne
kasvot, jotka
hymyilevät

(vaikka olin ihan tyhmä taas
silti)

Jos jaksaisi

Voisin kai
rakentaa kauniimmat kulissit
ripustaa hurmaavat kuvat seinille
maalata kasvoille hymyn
peittää peilin pressuun
kasvattaa kukkia ikkunalle

Palvoa maailman hurmaa
valloittavaa kauneutta

Voisi olla
Elämää

Ihminen

Mitä pitäisi sanoa?

"hei"
Kokeilen "huomenta"
HALOO huomaatko?

Olen jo aika epätoivoinen
ja tunnistanut sen
itsekin

Kunnes muistan
  ei minulla
  ole oikeutta

Kuinka saatoin luulla
ihmistä hyväksi?

Villa pehmeä peittää

Villasukat
Siniset farkut, tumma paita
alla ohut iho
Ei suojele talvelta

Musta vesi valuu poskelle
ripset kalvenneet kyynelistä
hiuksista ohut letti
Huoliteltu

Seisoo ovella
Katse kylmettää kohdatessa
ihmisen silmät
heijastuksia maailmasta
kyynelissä

Herkkyys on hauras särkyvä

Olet lähellä

Vaikka huudat hengittämättä
silmäsi hohtavat hiilinä
näen, kuinka hämmennyt

Teen väärin, tiedän
Mutta jäät siihen
Kiitos

Kysyn aina uudestaan
Pelkään liikaa aina
En aina usko tuntevani sinua
Ymmärräthän, ystävä

Syksyrakkaus

Luokan ikkunassa
harmaa huojuu tuulessa
kävelet siellä jossain
syksy

Oi syksy-ystäväni

Hiljaa liikaa paljastamatta

En tiedä, mitä enää pitäisi tehdä

Ehkä paljastaa kaikki
levittää päiväkirjat, hauraat kuvat
lattialle avoimeen valoon
repiä vaatteet
olla alaston kaikkien
katseiden alla
kestää syvien silmien huoli
Olla auki

Silti kietoudun villaan
piilotan kasvoni teemukiin
laulan yksin itseni uneen

Kunnon runoilija

Seison tyhjässä huoneessani
käsilläni kellastunut harmaa
runoilijan sielu

Kasvot vasten ikkunaa
Saatan unohtaa
Elää aina välillä

Kutsuttava itseään runoilijaksi
herättävä muistamaan
huomaamaan taas huomenna
Valo
huudettava nimeä
sana kuvaa omia kasvoja

Lattialla A.W. Yrjänää
Runosielu lohkeilee tippuu hiljaa
sanojen päälle

Pinossa runovihko, nuotit
sarjakuvat alinna
Taiteellista

partaa

Kaikuu tähdissä ilta
väsyneet virret vapaudesta
hiuksissa syksy
lehtiä villapaidassa
rouhea parta

Mies kitara kainalossa
syvänmeren kokeneet silmät
kaunis suu
unelma

silppua onnesta

Onnellinen
tyttö lehtisateessa
valokuvaenkelin kiharainen hymy
hienot asiat ilmassa

Onnellinen
kohtaa hänet sillalla
illalla sillalla sinisessä

Onnellinen
ei ollut eilen

Ystävä, ole kaunis

häkkielämä

Tunnetko, kuinka kylmä on
sieluni
kosketa sormillasi syvintä
minuutta

huomaatko? Olen kalpea
jo lähes tappanut kaiken
kuiva lehti puutarhassa
jäisen lammen kala
yöstä pimeä
yö

ehkä voit olla lämmin
kaataa teetä peitellä minun hennot luuni
pitsilakanoihin
laulaa soittaa kitaralla
onnesta

ole enkeli minulle
vapauta siipeni
pieni lintu häkistä

oi merikarhuni

pitäisi pitäisi kääntää ruoria
muuttaa kurssia tempaista
tehdä täyskäännös vaihtaa suunta
halkoa vastatuulta ja lopuksi
löytää perille

kuule merikarhuni kuule aallot
ymmärräthän, mikä koukuttaa
syvyydessä

oi merikarhuni
käännettään ruoria yhdessä
ei olla enää huomenna
solmittuina syvyyteen

sinä ihastuttava

Ajamme talosi ohi ja kerron
"tuossa asuu hän"
"hän on suloinen hurmaava"
jotain jätän sanomatta
osia sydämestä

enkä pian muista itsekään
kuinka ollaan normaalisti
lausutaan kylmiä puhtaita sanoja
vailla kaikkea sielusta

Liidämme kiidämme autolla ohitsesi
rapaa roiskuu päällesi vilkutat
vilkutan
sanon "tuossa on hän"
kaunis ystävä

Kyse on itsestä

Kunpa osaisin
värjätä valkoisen posliinin
tappavalla mössöllä likaiseksi
muiden huomaamatta lasketella
käsiä pitkin porrastettuja kylkiä

Kunpa olisin onnekas lapsi
sileä ja rypytön olemus
puhdas ajalle

Kunpa osaisin puhdistaa itseni
tummista kudoksista
Kunpa lakkaisin odottamasta
lumen kaltaista valkeutta
ihonalaisia virtoja ja temppeleitä

Kunpa haluaisin puhdistaa itseni

Loassa

Lokakuu
kuollut vuosi maatuu
maaduttaa minutkin
mössöksi mukanaan

raahaudutaan elämässä
varastetuin voimin
varastetulla lämmöllä
toisten turvin

Painava ilma keuhkoissa
sydän vetelee raskaita lyöntejä
luulen loppuvani kesken
aivan lopussa

lokakuun turhuus kaivautuu
lujasti ihoon

Kadoksissa

Olen kadonnut
pudonnut jonnekin pois pimeään
Tämän maailman joukosta

Puhkoin elämäni liian kovin
terävillä piikeillä veitsellä neuloilla
joista en sentään
itse vahingoittunut

Olen tullut sokeaksi
monille lumouksille
persikkatytöille

Meren alta ahdistuksen
takaa pelon keskeltä
ei näy toisia kasvoja
ei värejä

Valo hukkui verkkoihin
joihin minua metsästettiin

Liian paljon elämää

Tämä taktiikka alkaa rakoilla
Alkaa epäilyttää
tämä tehtailtu yksinäisyys
aktiivinen ahdistuminen
minun elämäni

Luulen kuitenkin
etten enää voi peruuttaa
lukittuja vääriä valintoja

Peili.

Tuijotan mitään sanomattomia
tyhjiä kasvoja
silmiin uppoaa katse
ääni vavahtelee huulilla

"hei minä"
aloitan tuskallisesti
monta kertaa

on liian raskasta
painaa käsi toista vasten
tunnistaa kasvot lasissa
olla hyvä sille ihmiselle

Olet paras

Laulat:
"en sun särkyä anna mä en"
Niin hento kaunis kevyt ääni
luulen sinua ystäväksi
metsäksi muuttuva
silmien sammaleen vihreys
kastuu kostuu onnesta
huomaamatta

katoavaa kuitenkin
on ihmisyys kokonaan

vihdoin tajuan kuka olet
suunnaton elämä
Laulat yhä minulle

Toistetaan taas samaa

Voi kulta
halusin uskoa
sinuun

hyvyyteen onneen ja maailmaan
silmiisi ja nauruun
teen tuoksuisiin hetkiin
kuinka lensimme enkelin siivin
kuinka olimme yhdessä vahvaa
vastaan voimakkaita

halusin
uskoa oikeasti

mutta olin kai väärässä

Kaksi vee osaa jo

Luulen, että
Tiedät, että
Sen, että

en ole kovin hyvä puhumaan

Koska onhan se vaikeaa
niinku että siis jos niinku
sanon daa
kyl mää oikeesti osaan elää

(haluaisin kyllä
joskus oppia

halusithan kuulla)

lu-va-t-o-n

olit niin uskomattoman kaunis
naurun kolistessa luillani

Rakastin taas luvattoman paljon
liikaa tälle sielulle
liikaa ihmiselle

Vahva läheisyys täytti minut
aivan liian paljolla
kumisevat humisevat sävelet
toisillemme ovat turhia
Emme me saa
olla näin

jäähtynyttä

Tunnit kuluvat uskomattoman
laittoman nopeasti ja vauhdilla
mieleen jää muutama sana
kun ollaan jo tuomiolla

hetket vyöryvät päällemme
heikot sydämet murskataan
lupasimme jatkaa huomiseen
kauan sitten

unohdin
pestä hampaat, lohkoa suklaan
sen oikeista kohdista

Mutta
   mikään
      ei ole
         varmasti

pilalla

et saa luulla

Ei heille saisi nauraa
ei sairaudelle
kuin itse valkoiset

ei osoittaa heikkoutta
olla ymmärtämättä
kuihtuvaa

Oksettaa kirjoittaakin
mutta kuka sinä olet sanomaan
vahvasta minusta
keihin minä kuulun

    miksi minä nauran

punaa

Punaiset huulet syöpyvät peiliin
hymyilen
oi nauran niin kovin
kaipuu haipuva muuttuu
maalauksessa irvistykseksi

Olen olevinani
boheemi runosielu nainen vailla
kauneutta
kukkia hiuksissa

liian avoin
kaikille kaikessa

Punaiset huulet
supussa näytän nuorelta

pettyneitä silmiä

Päivät tuntuvat turhilta
kun öisin makaan valoissa
tuntematta olematta
oikeasti olemassa

en tervehdi aamua
postilaatikolla
katson kahvin yli maailmaa
pettyneitä

Joskus olen osa harmautta

ikinä.

Haluan nousta ja laulaa
unohtaa onnenkin
tämän maan

Pitää kiinni taivaasta ja
kohota
   kohota
      kohota   korkealle

Olla vain olemassa
niin vahvasti kuin ihminen
voi

Enkä koskaan tipu takaisin
en
   ä
     ä

On elämä huurussa

Vuoristoradalla
ilman jarrumiestä
on elämä huurussa
outoa

Hämärillä kujilla
näen romanin silmissä
samoja kauhuja

Nuoruuden puhtaus
typerät silmät
lasiset seinät
nyt pitäisi pelastaa

Alamäessä pitäisin kiinni
oudosta

Hups

Hups!

Sanoisin
ei ollut tarkoitus
leväyttää elämää
sameita revittyjä
utuisia kuvia
muistoja mustikkametsästä

tähän lattialle
ei ollut tarkoitus vallata
sinua, minulle kokonaan
ei tosiaan

sanon
     Hups!

katsella

Katselen kun piirrät
katselen kun olet kaunis
täydellisessä elämässäsi

niin tiedän, siinäkin
on soraista
joskus ei aina onnistu

Mutta minähän vain
katselen

otsikoissa

Kuulen kuinka sataa
taivas maalaa maan
kengän kärjet
kostuvat

Ehkä jossain
on valoa
posket märät
kyynelistä
kapeat silmät

Tämä on näytelmää
pelkkää elämää ei
olekaan

voinko luottaa?

Vedit maton jalkojeni alta
jään horjumaan
Sanot "aiheutat sen itse",
tiedän
voi, tiedän

Olet erilainen
luottamus hautautui pölyyn
muiden koviin ääniin

Kai joku valtasi sinut

Saattaisin kuiskata
kuinka rakastan

(etten olekaan kunnossa)

tarvitsen kallion

Haluan turvaan
piiloon maailmalta pahalta isoilta
pelottavilta, jotka
pakottavat esittämään aikuista

Vie minut pois käperrytään
kynttilän valoon lämpöön lähekkäin

tiedetään, että
yön jälkeen on aamu
eikö niin?

hymyile niin minäkin osaan

jaa jaa

Elämästä, anteeksi
ei ole muuta sanottavaksi
tyhjässä valkoisessa

Kun kyyneleet pitää pursottaa
helmiksi täytekakun kermaan

Kun onni leikkii piilosta ja
kätkeytyy liian kauas

Täytän palkkalappua rumalla kynällä
tulostan uuden lukujärjestyksen
järjestän elämäni mappiin

leikin taas ihmistä

älä panikoi

Kirjoitan kiireesti sängyllä
historian kirjan kulmaan

Kello huutaa kasvoillemme
totta kai, uskoimme
aikanaan

Ei vielä voi luoja ei vielä!
se sivaltaa viisareillaan
voisin rei'ittää sen ruman naaman

"Ei helvetti"
me myöhästytään

Ja voin taas kaatua
keltaisiin lehtiin pihalla
vielä liian pitkäksi aikaa

Kun katsoo maailmaa

Kun katsoo maailmaa hiusten läpi
se on omani
voisi melkein olla
hyvin lähellä
onnea

Kun katsoo maailmaa peilistä
se on aika resuinen
itkuista sumuinen ja
haalistunut haljennut

Kun koskaan katsoo maailmaa
pitäisi unohtaa
näkevänsä sen joka päivä

uskoitko niin?

Ihmettelen, että
mietitkö sinä koskaan

Miksi yhtäkkiä
opin elämään
unohdin vaarallisen rakkauteni
lakkasin valuttamasta
turkooseja kyyneliä
suolaisia

Kyllä sinun pitäisi tajuta,
etten tehnyt niin
Ihan oikeasti.

ja minähän en kiroile

Anteeksi vain
niin kovin kovin paljon, mutta
minä
olen elänyt maailmaa vain polttaen
itseni teidän vuoksenne
jotta voisit hymyillä suloisemmin

Anteeksi, että
olen ilkeä kateellinen turhe

ja hyvin hyvin lapsi

Tiedän, etten voi muuttua
Mutta enää
minua ei vittuakaan kiinnosta

teille luusereille

Käännyn ja sinähän olet oikeasti
olemassa siinä

tämä saa vain tajuamaan, että
et ole täällä minua varten
vaan noita kymmentä muuta

tekisi mieli huutaa
tappaa elävää
levitellä kuollutta sydäntä, mutta

harkitaan,
sillä minä
en luovuta

elämästä selviää hengettä

Pukeudun mustaan paitaan
pommiksi lattialle
suru hautukoon rauhassa
vie ripsivärin mukana kauneuden

tuolilla roikkuu tylli
palanut sielu riekaleina
osoittaa syyttävästi

Kai minä unohdin
kerran
ja toisen

    Anteeksi
    on pakko myöntää
    en osaa elää

suurta kärsimystä

Tyhjä paperi nostaa kuumeen
silmieni edessä
kärsin kovin

Kai tämä on nyt sitä
luomisen tuskaa
kärsimystä taiteen vuoksi
Kai minä olen uskomattoman kaunis nyt
sisältä vahva voimakas ilmestys

Suorastaan ylpeä

   Älä sano mitään
   älä naura tälle elämälle

huokaus

Ehkäpä tämä kaikki
ahdistuneisuus
kyvyttömyys ihmisenä elämiseen
pitää vain pukea runon asuun
leikkimään taiteellista
uskottelemaan muille, että
en oikeasti
en

Saan kirjoittaa
taiteilijan vapaus
"muistathan, ettei kaikki ole
henkilökohtaista"
Sitäpä juuri

Keuhkot

Runous on maailman keuhkot
sanoi joku, en minä

Mutta minusta on silti ihmeellistä
että voin hengittää
saada elää
niiden samojen keuhkojen kautta

Oikean maailman runoilijoiden
niiden hattarahurmurien
ihailemieni oraakkelien, palvottujen
kanssa heidän keuhkoillaan

Minun heikko hengitykseni
on ehkä uutta ja hentoa
henkäykset keveitä
raskaat huokaukset kuluttavat liikaa

Yleensä hengittäminen ei maksa mitään
eikä maksa takaisin

Yhtä kaikki
elän samoista keuhkoista

tyhjää paetaan

Näillä sivuilla ei ole  mitään
mikä ei polttaisi
mitä en olisi valmis tuhoamaan

Sinun vuoksesi
sovun merkiksi
ehkä solmin rakkauksistani
kirjan satiininauhalla

ehkä sitten tajuat
että pysyisit minussa ilmankin

ikävä kai tässä tulee

Kumman haikeaa jättää kaikki se
mitä vihasin
joskus pakenin, mutta
katsoin hyväksi sittenkin

se, mikä tuntui ahtaalta
surun sumuttamissa silmissä

Kun on ollut kauan
turtunut kyyneliin ja
punaisiin lippuihin
on jo tottunut elämään sen keskellä

On niin vaikea enää kohdata
tuttua

Et voi kiistää

Katkeruus paistaa kirjeistäni
suru siitä, että et ollutkaan minun
kovan onnen kyyneleet
kun tajusin jotain sinusta

Ehkä luulin liikaa
ei minulla ole oikeutta
itkeä
Nämä tunteet ovat vääriä

mutta tunteita kuitenkin

Olen itkenyt

Olen uhrannut aika paljon aikaa
voimia ollakseni
sinun silmissäsi
jotain

Olen satanut kehuja kiharoillesi
aiheellisia, tietysti, olet täydellinen
mutta liikaa kenelle vain

Olen ollut vierelläsi
vaikka heikkona
melkein kaatunut syliisi,
kun jalat pettivät
huojunut kovasti
hymyillyt läheisyydestä

Suorastaan palvonut
Mutta sinä kylmästi
unohdit

Syyllisen kirje

Muistan vielä miten kuljimme
keväässä sinisten pilvien alla
astuit vesilätäkköön, kun
leikit lasta

Se kenkä oli täynnä vettä
nauroin ja melkein
putosin itsekin

Keksimme asioita,
jotka olivat onnea, unelmaa

Sitten minä rikoin ikkunat
riehuin kuplan rikki ja
lensin kauas pois

Minulle tuli ikävä
jotain, mitä ei ole olemassa
jotain, mitä pakenin
itse kerran

Minun syyni
yhtä kaikki

Pommin jäljiltä palaa

Kuuma
en voi avata polttavia silmiä
Kaikki ympärillämme on rumaa
synkkyys puhuu suihimme sanat
Me sanomme, se on totta

Kaikki täällä on muuttunut
Ei tänne kotia saa
ei sydäntä voi tähän istuttaa

Jospa voisimme korjata katkotut siivet
vaihtaa hattaraa verhoiksi
siivota nokiset nurkat
tästä talosta, näiltä kaduilta

Tämä maa olisi meidän
Kunpa osaisimme vaan olla niin kuin ennen

Kesäkuu

Kesäkuisessa illassa
tulisit vastaan, jos saisin päättää
toisit onnen Fjällravenin repussa
kiharat otsallasi

Olisimme me

Jostain syystä
en saanut päättää

Aika useinkin

On monia taloja, joiden
portailla on punaisia
kukkia

Vain minun talossani
on ikkunat rikki
keltainen maali hilseilee jo pois
ennen kuin ovea ehdittiin avata

Joinain päivinä
haluaisin asua naapurissa

Ennen oli kaikki, ennen oltiin me

Olisitpa tässä taas
muuttumattomana
ennen vallankumousta ennen
kuin maailma ympäriltämme räjähti
Aikana, jolloin emme olleet märkiä
minun kyynelistäni

Sanoisit taas ne kolme sanaa
Kysyisit "Tehdäänkö jotain
yhdessä?"

Tällä kertaa en olisi pelkuri
uskaltaisin vastata kyllä
en menettäisi sinua
taas

Kuivatut raivon riekaleet

Älä luule et saa
viimeistä sanaa
revin vaikka sielusi paloiksi
ripustan pyykkinarulle
sairaat ajatukseni

Annan sataa verta ja
olen ainoa, joka enää muistaa
julmuuksissaan kuiskatut sanat
kiharaisiksi sidotut joululahjat
jotka sitten paljastuivat pommeiksi

En anna anteeksi
lupaan etsiä palkkiota
suosiota
petollisilta ihmisiltä
sairaalta mieleltä ei pääse pakoon

surullista

Olen yrittänyt kaikin keinoin
sairain ja väsynein
armollisin vedoin
olla hyvä ja kelvata

Jostakin syystä en enää ihmettele
miksi laihtua  ja haihtua rimmaavat
en kysy tyhmiä enää
tiedän, miten se käy

Koditon

En minä teitä voi syyttää
siitä, että olen juureton
heilun tuulen mukana
en kuulu sinne enkä tänne

En minä sano, että se on
teidän vika
että revitte minut irti
ja katkoitte vesat
että valssaan ikuisesti
kuljen harhaan

Haluan vain teidän tietävän
etten ole tätä mielelläni
Minä haluan kotiin

Ehkä löytäisin jotain

Ehkä jos repisin hiukset
yksi kerrallaan
solmisin sormet sitoisin suuni suppuun

ehkä itkisin tarpeeksi
kastelisin sillä virralla varpaasi
havahtuisit

herättäisit huudoillasi kaikki
tajuamaan

ehkä löytäisin minut sen oven takaa
siitä maasta
silmät sinisinä valheille
niin kuin täälläkin ehkä
pitäisi hapuilla löytääkseen

Ehkä jos olisin tarpeeksi vahva
kaivamaan itseni esiin
raivaamaan ne
teidän katseenne pois

tappamatta ketään

Viimeistää iltaa

Viimeistä iltaa
peilissä on ihan rehellisesti lapsi
kohtaan ne silmät
yhä uudelleen
piirrän hymyn huulipunalla

Viimeistä iltaa
siellä on taikamaa
vain lapsille

Maailma odottaa, vetää pois
myöhemmin
vielä seison tässä
porttien takana liian vakavana

pelottaa, vaikka
tiedän, että peili pysyy
ja olen sama ihminen
huulipuna on vain normaalin sisällä
huomenna

Viimeistä iltaa
on nalle ja minä

hahhah, huijasin

En minä oikeasti osaa
puhua kirjoittaa hengittää
sanaa sielusta tai suusta

unelmat jäävät aina toisiksi
valtavalle tahdolle
olla oikea
tähän maailmaan
teille

sinä siellä

Söpöt ruskeat kiharat ja
naurava suu
hame ja sukkikset,
joissa on pieni reikä
olet siinä

Et ole koskaan minun ystäväni
etkä opi tuntemaan nauruani
mutta olet siellä
tiedän, etten ole yksin

Taiteellista

Hiukset sotkuisella nutturalla
pölyisessä kahvilassa
kupissa tummaa teetä,
josta heijastuu katto

kirjoitan mustaan vihkoon
vieressä punainen reppu
pöydän alla huopikkaat

savu peittää tuoksut

olen kovin boheemi

   niin taiteilija

Huumetta

Ihmiset ovat huumetta
oireet ovat seuraavat:
   riippuvuus
   sekavuus
   väsymys

Riippuvuus on pahin
aiheutuu naurun yliannostuksesta
ei osaa olla ilman
ulkoisesti tasapainoinen
voi olla huumeiden säännöllinen käyttäjä

Käytetään lääkkeenä
aamulla kolme pilleriä
reseptillä apteekista
ruuan kanssa

minäkin käytän
soitan kohta  psykologille

Niin kuin

Kyllä minä sinua rakastan
vaikka käytin ehkä vääriä sanoja
(niinhän minä aina)
Mutta ei se muuta mitään, eihän?

Kyllähän minä
rakastan, vaikka
katsoin toisaalle ja
unohdin
Piti olla niin kuin muut

"kyllä, ymmärrän
niinhän me kaikki"

kukkamaalta varmaan

Kuule, luulen, että onni
se vain katosi
poksista pam vaan ja
oli vain pölypalloja sängyn alla
sirkusaakkosten sijaan

Minne se meni?
Kai se pelästyi kaikkea tätä
säntillisyyttä
kalenteria
kellon kovaa tikitystä
onhan se kuin aikapommi

Ja kai se sitten karkasi
se onni
Voisiko sen houkutella takaisin?
Lainata kirjastosta kortilla
tai ostaa kyläkaupan tiskiltä?
Kukkamaalta varmaan

tuot sen töistä tullessa

sirpaleina

Tein ehkä itsestäni marttyyrin
tallotun munankuoren
arvottoman romun

sydämestäni puhkotun ilmapallon

Mutta onko sillä väliä
kenen syytä kaikki on,
kuka poltti paperit
hukkasi avaimen

kun särkynyttä savea ei korjata
ihan helposti kuitenkaan

silmiä vihaan, en muuta

Joskus oli niin helppo
itkeä
pääsi heti syliin, kyyneleet kuivattiin
ei tarvinnut puhua

Kuinka vihaankaan niitä katseita
ne sanoo
"onks sulla kaikki ihan kunnossa"
Mutta katseiden omistajia ei kiinnosta
ne sanoo
"voit puhua mulle"
ja ajattelee
"Mutta en tee asialle mitään"

Anteeksi, mutta puhuisin
jollekin muulle kuin lumiukolle
jollekin, jonka silmät ei puhu
vaan lohduttaa
halaa

Satua

Olet minulle täydellinen

Satua se tietysti on
minä katson sinua
sinisten lapsen silmieni läpi
naiivisti
uskoen sinuun

Mutta eivätkö sadut
ole edes unesssa totta?

Etkö sinäkin edes
voisi katsoa takaisin ja
nukahtaisin illalla

Erilaisia

Minulla on ikävä sinua
harmi vain
että se on vähän vastaan
meidän lakeja

Me kaksi voidaan olla vain ystäviä
sen pitää riittää, kun
se riitti kaikille muillekin
tähän käyrälle ei mahdu muita
erilaisia

valta ei noussut päähän

Olen kokeillut valtaa
se raapi kyyneleet esiin ja mieluummin
olisin ollut marionetti
nukkehallitsija
omassa nukkekotimaailmassani
jossa joku muu puhuisi

ja olisin säästänyt itseni risuilta

Vaikka se onkin ruotsin kaunein sana
självständighet, itsenäisyys

kaipaan sitä haikeana vain
sen sanan tähden
erehtyisin kestämään taas vuoden

olemassa

Paniikissa kaaoksen keskellä
hengitän kirjan tuoksua
se rauhoittaa
uskomaan

Vaikka katto romahtaisi pommina päälle
ihminen, jonka kädestä pidät
räjähtäisi sanomatta hyvästejä
sinusta  irtoaisi palasia ja
maailma raapisi

taivas pysyy ylhäällä
ja olet olemassa vielä, kun sattuu

Lokkien kirkuessa raunioilla
olemme jo historiaa
seuraavan maailman kirjassa

me oltiin jotain, eikö niin?

Ajatus sinusta oli niin erilainen
muistin, että ystävyys oli
olemassa muuallakin voimassa
mutta kai se oli harhaa
harmaata mössöä aivojen pinnalla
sydänaistin alueella
on usein kai vammoja

Mutta ei sitä oikein voi poistaa
kokonaan

etkä sinäkään muutu kuin oikeasti
todellisuus verhoutuu harmauteen
ja minä näen yhä meidät
liian lähekkäin

ikävä

En löydä maailmasta paikkaa
jossa koti olisi
turvallinen pimeälläkin, lämmin
rakas paikka
En sopeudu tällaiseen

Jostain syystä haaveissa
reppuelämä maailmanlapsena kaikkialla
yhtä aikaa täällä ja toisaalla
oli unelma

Nyt
kahdenkin kodin välillä
on aina ikävä muualle

tulevaisuus on kirosana

On kuuma ja epämukava olla
toivon, että auttaisit
ottaisit syliin kuiskaisit
"älä panikoi"

ahdistaa ja en osaa kohta hengittää
enää
pelkään, että luku loppuu
liian aikaisin ja
tässä tarinassa ei tule onnellista loppua
ei prinssi löydä prinsessaa ikuisesti

Ja tulevaisuus on kirosana
jota voisin vältellä
jos sinua ei olisi tässä

jäätelökesä

On kesä
mä syön jäätelöä

ja kaupan pihalla lapset puhuvat
että voiko räkää syödä
viattomat lapset?
huolettomat ainakin
lomalla

eikä ne tiedä
että se jätski
on kohta vessanpöntössä

Pitäisi varmaan opetella syömään
joskus, kun on aikaa

ihmeellistä

Kukaan ei voi tuulla
eikä ehkä luullakaan
ihan ihan oikeasti

Paitsi silloin kun luultiin tietävämme
ettei Jumalaa ole

vaikka mähän oon uskonu aina
siis duh
sanon hartaudessa enkä tiedä
uskoinko koskaan itseenikään

viiuuh

Minussa on reikä
siitä valuu ulos kaikkea
ja sisäänkin ties mitä

Ja sitten kun olen vanha
kulunut kaiken nähnyt täti-ihminen
voin sanoa että
"olipa se nuoruus ihanaa"
Ah

1.6.

Juhlistin tätä lauantaita appelsiinisuklaalla
ja naurulla
tekosellaisella

ja tiesin, että seinän takana sinä
olet sekaisin
ja silti
haluaisin liittyä seuraan
kadehdin
sulaa hulluutta

enemmän kuin valetta

Olen hyvä näyttelijä
kukaan ei huomaa
epäillä hymyä tai sanoja, jotka
ovat enemmän kuin valetta
ei kukaan katso silmiäni syvemmälle
ei kukaan kysy

Ja se on hyvä
mutta luulin, että joku miljoonasta
näkisi, kun kuivun
nopeasti pois
rakastaisi

ikävä

Vuoden päästä me
ollaan päivä onnellisia
valkoisissa juhlavasti
lipan alla siniset silmät

pari räpsykuvaa ja halaus
olemme erillään
kaukana

Minä muistan vielä
kun jo katoat kokonaan

keskeytettyjen lauseiden iltamat

Kuule,

olethan ystävä?
Vaikka en pysty ouhumaan, vaikka unohdan
itseni joskus kotiin
vaikka löydät minut peiton alta
vaikka itken turhaan

haluan sanoa joskus
lauseet loppuun

satuttaisit

Jos minä olisin sinä
huutaisin karjuisin löisin potkisin hakkaisin
mutta ihan hyvä, etten ole
sillä minuun sattuisi paljon

Miksi?

Miksi veitsen on niin paljon liukkaampi liuku
kuin kynän, sormien tai minkä vaan
kai snaojen suusta saamisen
estää joku lukko

Miksi kevytmaito ja porkkana on liikaa
miksei yksinumeroinen riitä
matkalipuksi onneen

Olisi kai helpompaa olla
jos joskus pääsisi korkealle

yhyy

Lupasimme toisillemme ja vain sinä pidit sen
silti
huolimatta kaikesta rumasta
riistävistä runoista ja
siitä mitä sanoin
ja jätin snaomatta aina

olet siinä

ja sinä olet ihminen
minä olen lapsi
vihattava

happea

Melkein jo taipuu hento ruumis
ja melkein tyhjä sielu
mutta kuitenkin

Silloin on aika sanoa
asioita
antaa happea
juuri ja juuri tarpeeksi

nyt en ymmärrä

Voitko kertoa kuka olet ja
miksi olet siinä
kaiken jälkeen

kuinka kestät, kun
   hitaasti myrkytän itseni
   ja sinutkin
   murskaan sielusi
   omat haaveeni ja ripottelen
   hiuksillesi

Jaksat muistutta kuinka
rakkaus kantaa mutta
en näe sitä täällä

MIKSI?

ystävä

Haluaisin syöttää sinulle runoni
vain, jotta olisit minun

omistaisin jonkun viimein
sillä ystävyys on valetta
se on pakko, laki ja toteutuva ennustus
minäkin manipuloin sinut
ja et tajua
et koskaan

sillä usko kerrottuun uutiseen on vahva
sillä opettaja ei ole väärässä

se mitä näen on kaunista

Onko se lihavuus niin pahasta?

Jos ei vaaka hajoa tai vaatteet ratkea
niin ei mitään pahoja seurauksia

Kumma juttu
ala-asteen pihalla kuralätäkössä
istuu se "normaalipainoinen" tyttö
Ja katsoo ympärilleen
kyynelten läpi

mutta meidän tarvitsee vain sulkea silmät

ohohups unohtui

AI NIIN HUPSISTA UNOHDIN
(että ystävä piti olla)
SIIS SORI!
Se olen minä

Saman kaavan mukaan
se lukee MAOLISSAKIN
minä olen synti ja sinä pyydät anteeksi
vaikka ei se sinun vikasi ole
mutta on täällä muutakin hullua joten
miksi tehdä asialle mitään
(ja tiedän se oli TYYLIvirhe,
mutta ei lukenut maolissa!
SIIS MISTÄ OISIN TIENNY
EIKS TÄTÄ VOI LASKEE LASKIMELLA?)

kierrätettävissä

Sieluni valuisi vahingossa vesipulloon
josta join matikan kokeessa
sulkisin sen sinne ja
palauttaisin panttia vastaan

eipä siinä
20 senttiä on kai tarpeeksi
kuluneesta kirpparikunnosta

lahjakkaasti itken

Anteeksi en osaa auttaa älä katso silmiin
en pysty tähän
ja vaikka sanot, ettei tarvitse  niin se haittaa
sillä se olisi ystävän tehtävä
velvollisuus

Enkä tiedä voitko sinäkään enää
kutsua minua runoilijaksi
sillä sieluni on lapsi ja täynnä reikiä
jään suihkuun leikkimään sadettajaa
pyörittelen huuliani peilin edessä
mutta hyttystä en tapa

ja tämän tarinan piti loppua jo pari lukua sitten

WARNING VAROITUS

Varoitus!

Saatan tuhota sinut
maalata sielusi mustaksi kopioksi itsestäni
niin käy joskus

Ota askel taakse ja mieti
haluatko oikeasti kuolla kanssani
jo nyt?

Sanot "kyllä ystävä", mutta ei sinun tarvitse
tiedän, ettet halua
voit mennä

Kiitos

olen kaikki

8:00 sataa vettä puutarhassa

Olen Uuden Kuun Emilia
runotyttö vailla palanutta sielua
(sellainen, mitä oikeastaan
haluaisin olla)

Olen herttuatar
kun saan valita ja valvoa

Olen hevonen

vapaa ja kaunis
kliseisen ihastuksissani maailmasta

Joku sanoi kauan sitten
"onnea"

sinä

Sanot asioita, jotka saavat
   tajuamaan kuinka tyhmä olen
   itkemään
   palvomaan sinua ja
   uskomaan, että olet täydellinen

Sanot totuuden

minä

Olen postmoderni peilikuva
äidistäni ja isästäni
tummat kulmat ja vihreät sormet
kapina kai leviää

valheelliset kasvot posliinista
iho kuin silkkipaperi
rypistetään sormien väliin
lapset liimaavat mosaiikiksi pahville
viiden vuoden päästä se on maatunut

varpaissa tunnen kostean ruohon
olen siis yhä maailmassa

ruumiina vaan

Varjoni, varjoni
kuiskaan peiliin
varjoni!
Huomaan, että kuolin
jo
ei ole väliä milloin
sillä kukaan ei huomannut pysäyttää

hahhah taidetta

Runoilijan täytyy kokea kaikenlaista
täytyy itkeä, nauraa
korjailla särkyneen sydämen palasia
särkeä sydämiä sirpaleiksi
pienemmiksi

täytyy nukkua, elää onnea ja etsiä
täytyy itse olla jotain, mistä kirjoittaa
Millä oikeudella?
taiteen nimissä
Siksi

puhun totta

Onko hyvä hokea, ettei osaa?
"ei" sanoo  psykologi, opettaja, jokainen
ihminen, vuh sanoo koira
Sinä sanot
että puhu aina totta
joten mitä valitat?

y

Olen yksinyksinyksinyksinyksin
YKSIN
Mutta pelkään, että
saatoin tehdä itse valinnan

suloisia

Nukkuvat ihmiset ovat lapsia
katson heitä ja
suutelen silmilläni suloisuutta
Tai sitten
olen ihastunut vähän väärään ihmiseen

voitan tämän sodan

Nälkä
tyhjä onkalo vatsassa
raastava tunne
riehuu sisälläni, vaikka sisällä ei saa juosta
tunnen kynnet huudon
se kourii vahvana ja röyhkeänä

se on hyvä

voitan

vaihtoehtoja, tämä on valinnaista

Jotta olisi arvokas ihmisenä
pitääkö osata laulaa
soida kuin huilu
tai luoda kuva unelmasta
pitääkö olla taiteilija tai
(vaihtoehtoisesti)
tietää kaikki
pitääkö olla arvokas

Meidän maailmassa

nyt valehdellaan taiteen nimissä

kuolekuolekuole
saa runoilija sanoa
koska se ei ole totta

vaikka me uskoimme niin

askelia oikeaan

On ihan ymmärrettävää että
olen sekaisin
olen teini ja kyllä se siitä
en kumminkaan oikeasti tekisi
mitään
harha-askelta, joka tuntuisi oikealta

kesän lapsi

Haluan olla hametyttö
punaisessa tukassa ja vilkuttaa
pyörän selässä reppu selässä
täynnä unelmia suudelmia rukouksia
vierailta mailta ja sinusta

haluan matkustaa syvälle kesään
uida tunnelmissa viimeisenä iltana
hengittää kauneutta haaveita rakkautta
sitä, mikä on kesää

haluan
haluan kulkea tähtiin ja takaisin

haluan kävellä punaisissa tennareissa
hameen taskussa viitonen
jätskikiskalle

mansikkaa kielellä haluan sanoa
laululle totuuden meistä
haluan

haluan kesässä olla onnellinen
käpertyä ruusuiseen peittoon
kutoa seitin joka kantaa
juoda muistojen teetä
sinun kanssasi

ollaan

aamulla ennen
kuin kylä herää
rastas rääkyy
varisutan valkovuokon
hennot viuhkat multaan
en halua poistua
kello!

väsyneenä haluaa nukahtaa

Jokainen henkäys sattuu
riimi repeilee ja silmät sammuvat
joka hetki pysähtyy, kunnes jaksaa ottaa
yhden askeleen
Mutta en voi
lopettaa
koska sellaisesta ei saa vitsailla
ja enhän tosissaan ole väsynyt

kyynel on kyynel

Minulla on animesilmät
kyyneleet raastavat sieluani
ja ehkä jonkun teistä
   (vain, koska ne ovat KYYNELIÄ)

mutta ei se haittaa
ei me koskaan oltu enempää kuin kaksi ihmistä
ei se haittaa en itke
sinun vuoksesi

en minä sinua tarvitse

hullua

HULLUJA:
STALIN, BREIVIK
EINSTEIN
LEONARDO DA VINCI
WITTGENSTEIN
minä

HULLUUTTA: KAIKKI
KOKO MAAILMA
maa
ilma

Oranssia

Oranssia
kynsilakka, USA maailmankartassa, yliviivaustussi
sinun pilkalliset sanasi
muistuttavat, että olen jatkuvasti
unohdettavissa
pyyhittävissä yli
tai vain tapettavissa, jos niin haluat

Oi armonne
en jaksa enää nöyrtyä haluan
lyödä sanasi katseesi kasvoillesi
ja nauraa
katsoa, kun sinä kärsit

muista olla kiltti

Sanot "kannattaa olla ystävällinen"
Ihmettelen tajuatko ollenkaan, että
sitä juuri häpeän
kykyäni olla niin mahdoton
puutteitani voin sulkea pois
mutta en voi unohtaa jotain niin
  kokonaisvaltaista
kuin sydän

Hymyilen vastaukseksi
ja sanon joo
en vain pysty parempaan, Huomaa se!

Tyttö olet tähti

Tyttö kesämekossaan
vaalea tukka kiharoilla
naurava ja iloinen
     kauniskin (vaikken ole sanonut)

Tyttö laulaa käheästi
hymyn valovoima huoneessa

istutaan koulunpenkillä
Tyttö pyytää uutta elämää ja haluaisin sanoa,
kannattaa vain jatkaa
olet huumaava
Tyttö olet tähti

ollaan täällä yhdessä!!

Lähdetään
maailmaan
Kolumbiaan Venezuelaan Indonesiaan
Intiaanikylään ja viidakkoon
kierretään tämä universumi
kolmesti ja uudelleen

eletään
maailmassa ihmiset!

Ruusunen

Tumma puna kiertyy poskille
suonissa kohisee voimakas
viininpunainen veri

häpeän merkki
heikkouden synti painaa
katse vaappuu
ja painuu lattiaan
kyyneleet viilentävät tulisia kasvoja

Mutta sinä sanot
   Ruusunen

en osaa olla tässä

Kun olo on niin outo
en halua en jaksa en itke en en en
ja sinä nukut suloisena
kiharat tyynyllä
en osaa olla tässä

olen kotona, mutta en saa
muistaa
ja
ärsytät minua

1. älä syö

En syönyt liikaa
puolet jugurtista kaadoin viemäriin
vatsassa on ontto luola
pieni tunne, jonka en anna häiritä
"Nälkä ei ole tunne" sanoo psykologian kirja
muistutan itseäni, sitä ei ole tarpeen totella
minä määrään

ja mietin
näinkö siihen livutaan

plätsis porkkanapää

Tallokaa hyppikää
tallokaa kasvoni tennareillanne jalkoihinne
punaisilla vihreillä sinisillä
punaisilla kuin veri, jolla ei ole väliä
enhän ole minkään arvoinen

syyllinen olen minä!

Unohdetaanko kaikki aloitetaan
alusta luodaan uusi tulevaisuus
vain meidän maailma

Onnistutaan yhdessä
jos unohdat millainen olen
pysähdytään siihen
kun onni peittää hiukset
koulun pihalla elokuussa
olin vasta oppinut
ystäväksi sinulle
mutkatonta

Ei kestänyt kauaa tukehtua

rakkaus

Rakkautta
tee, mustan vihkon runot
solisluut
ystävä, kiharat ja siniset silmät
villasukat, huominen

olen olemassa

anteeksianteeksianteeksisisko

Pelkään, että rikoin jotain
niin herkkää ja haurasta
sielussasi
Sisko,
haluan yhä olla
jotain sinulle

Anteeksi kaikesta

sos

Älä puhu en osaa auttaa
en
en tiedä olenko ihminen
en osaa puhua en osaa
etsi joku muu

älä käsitä väärin ystävä
rakastan, mutta
saattaisi olla parempi
jos unohtaisin sen

ehkä vielä joskus
Aurinko nousee ja
ymmärrän

tuntuu

Oletko ihan kunnossa?
Tekisi mieli kysyä
mutta tiedän, miltä se tuntuu

Itke vaan
kuivaan sun kyyneleet
Ei tarvitse olla vahva
tiedän, miltä se tuntuu

Älä kuole
olet kaunis ystävä
kulta tiedäthän sinäkin

L

En tiedä, mihin rakastuin
sivistykseesi
laineeseen otsalla
vai heikkouteen?
Mutta kaikki on turhaa
ehkä parempi niin.

joo

sdjgsh
afgsfrer
63236
hahhhaheheheheh

ja tämä on taidetta!
ja ansaitsen lipun linnanjuhliin.

palasia peilissä

Olet niin tajuttoman
t ä y d e l l i n e n
Saat minut tuntemaan itseni idiootiksi
silti kaipaan
ystävyys on suurta hulluutta

AH vapaa kuin taivaan lintu, sanoi mummo virsikirjassa

Taivaan linnut ovat klisee
Vapaus on tilaisuus kuolla
romauttaa talo ja unelmat
ilman mitään
hallita
taivaan lintuja

blah

Harmi, ettei
kuolla voi kivuitta
mutta ehkä ihan hyvä
jos siis haluat
haukkua minua yhä

heehhehehhhehehh nauratttaa

Ei minulla ole oikeutta itkeä
olen elossa

Jostain syystä minulla on
silti tunteet
Kas katso,
olen ihminen ja saatan jopa
tuntea

Vaikka olen täydellinen ja
mikään ei mene rikki
ei


(kuule olet väärässä)

klik klik

Olin taivaassa koomassa
ehkä maailman onnellisin runoilija
rakkautta siihen tunteeseen

kunnes itkin, mutta silti
eläisin tämän uudestaan
tatuoisin taivaan itseeni
Kello vie kohti unelmaa

Enkelille

Joskus kun tuntuu, että putoaa
putoaa
   tips vain

Mutta joku otti kiinni aina (kiitos)
Minäkin lupaan

Olet enkeli
Jos kasvatat siivet, ainakin

toi onnen

Vallankumouksen tunnelmissa
avasin vahingossa oven
pääsit pelottavan lähelle
osuit liian oikeaan
Enkä osaa enää unohtaa
Silti, kiitos elämästä

Ja Putro oli sittenkin oikeassa
elämä on juhla

punaiset tennarit

punaiset tennarit hakkaavat asfalttia
sen roudasta rakoillut pinta
vasta sulanut lumi ojassa

pari kilometriä
hengitystä pistää kuin miekalla
Miksi on niin vaikeaa?
punaiset tennarit hakkaavat yhä

punaisissa tennareissa mutapilkkuja
puhinaa, huokauksia
vain huokauksia

te

Voi olla vaikeaa
hyväksyä itsensä
mutta auttaisi
jos te

hei MINÄ

En tiedä
mitään maailmasta

vaikka olen kohta ylioppilas
fiksu runoilija taiteilija
ja niin uskomattoman älykäs
oikein ajatuksia paperille
laitan (vain sanoja)

vain luulin joskus
että itkin

ReVoLUTION

Revolution
kapinallisen mielestä unohtuu kaikki
terävä kieli tuottaa
kummaa iloa
Silti olen vain pieni tyttö
punainen lippu kädessä

Yksi ohje elämään

Lakkaa hymyilemästä
älä katso silmiin älä kasvoihin
anna kyynelten olla sisälläsi
ei maailman tarvitse tietää
että ruma ja hehkuton tyttö
ei ollut joku muu

du har alltid rett

Olet pelottavan oikeassa
uhkaat totuutta sielussani
pelottaa
Mutta en voi puhua, jotta
jokin ei kuole
enkä kuole itse
lopullisesti

melkein pinnan alla

Miten onkaan, että
juuri, kun ei jaksaisi
jonkun katse sanoo "hei"
eikä koskaan vajoakaan
kokonaan

painajainen loppuu aina ennen kuolemaa

sous-sus

Sanot "Loistavaa!"
Ja tiedän, että ainoana maailmassa
tarkoitat sitä
Harmillista on
että olen kaunis vain hetken
tanssisalissa juuri ennen sous-sus'ta

Anonyymi

Voisinpa olla tunteeton
täysin neutraali, nolla astetta
sydämen tasainen pumppaus
hymy, mutta tasainen ääsi
kestäisin
kaiken
mikään ei murtaisi kuorta
ei veri, ei itku pääsisi kasvoille
olisin Täydellinen.
kaunis
epäihminen

hullu

Olen hulluhulluhullu
onnellinen hullu
Kaunis pisara vettä otsalla
kuin kastimerkki kaatosateessa
merkitty olo

Olen hullu nauran hullua iloa
ulos suustani purkautuu
ääni ja vapaus
Olen hullu
onnellinen

Jonkun lapsi nauraa

Pienen pojan enkelihymy
minulle ja pyöreät silmät
käsi vilkuttaa ilmassa
äidin ääni naurattaa

Kuuntelen
kunpa se ei kasvaisi
pois hymystä

A

Kukaan ei tunne minua
ei näe pelkoani
ei näe silmiäni syvemmälle
Enkä haluakaan
kukaan ei usko minua
kun avaan itseni, joten se on turhaa
Aurinko paistaa ulos
en päästä ketään sisään
se sokaisee
uteliaat

peilissä

En tunnista peilin kasvoja
silmät nenä suu
hymy
Minun silmäni itkevät

heijastan peilin kaikille

unelma

Haluan olla peperinukke
ilmeetön tunteeton
kukkasen hento ja keijun kalpea
kuin unelma
höyhenen lailla leijailla

Se on kaunista

Mutta en pysty siihen
                                           
                          vielä

Mikä ei tapa se musertaa

Miksi menin tuhoamaan kaiken nyt?
Kun elämä lupasi jotain
Ehkä olin liian onnellinen
vaikka luulin, ettei sellaista ole
näköjään sittenkin
  en osaa olla mitään
  en pysty mihinkään
Parempi kai tippua pilvistä nyt,
ennen kuin se tappaa

Huuda se

Kyllä kaikki sanovat.
että minä riitän, olen tarpeeksi
(minua on tarpeeksi, sen tiedän)sshh!
Mutta kun joskus
voisitte kertoa sen
ihan itse ilman yhtään kyyneltä.
...

Yhä olen elossa

Jotain tapahtui sisälläni
aivan huomaamattani olen
onnea
Lihakseni ovat täynnä
Tämä keho laulaa nauraa pauhaa
siitä kuolemantanssista uupuu taas piruetti
En pystyisi vielä sittenkään
Minussa on liikaa huumaa

Taaskaan en ehtinyt kuolla

jotain jää

Olem liian huono tässä pelissä
on kyseessä liian paljon
Eikä saa pysähtyä

Elämä on vaarallista
siihen kuolee

joskus elän liikaa muille
Vosipa joku elää minunkin elämääni

Day 5

Mikään ei ole valehtelematta totta
ei elämä ilo
ei oikeus ei kunnia
Peilistä katsoo aina pieni lapsi

Day 4 NaPoWriMo

Tällä hetkellä vain oksettaa
En halua
voisinpa itkeä itseni tyhjäksi
Ja loppua siihen
mutta ongelma on,
ettei kukaan osta tätä pois

Ei olisi pitänyt syntyä ihmiseksi

Kuvia tulevaisuudesta

Hei Ystävät!

Hei sitten, nähdään!
halataan ja hihkutaan olkamme yli
vielä vuoden verran, ainakin yksi kesä edessä

Taaksemme
sinne tämä jää
kolme vuotta on lyhyt aika tuntea rakastaa ja letittää elämät yhteen
Sitä takkua on sittenkin vaikea selvitellä

Ja lopulta joku leikkaa sen irti
Unohtaminen on sitäkin nopeampaa
Vaikka vielä kai näemme
emme tunne emme rakasta
kuin kolme vuotta
koko nuoruus

Huhtikuu

Ilta on viimeisillään
Nuori. Sinun, Minun
Pitäisi elää
Luoda uusi päivä aamuun
Pitäisi olla nuori
voimakas, vahva ja täynnä elämää

Mihin on tämän maailman nuoret menossa?
En. Jaksa elää tätä nuoruutta täydestä.

Tunnen

Tunnen kuinka minulle nauretaan

Ja miksi on vaikea kertoa epäonnistumisistaan?
kysyt viattomin sinisin silmin
pyyhkäiset hiukset otsaltasi

henkäilen ilmaa väärään kurkkuun
olen yksin
Tunnen, tiedän, että et voi ymmärtää
Kuinka elän vain sillä voimalla,
että luulette, että olen hyvä
elossa
onnellinen

En nauti tästä, enkä ole rehellinen

Kauniit

Kauneutta on:
kliseiset asiat
niitä on turha luetella, vaikka me tiedämme,
että kauneus kantaa maailmaa
et sinä

mutta ei

Joskus

kun on pimeää

ja kuulee vain

tuulen

voisi melkein luulla,

      että on ihan ehjä

elämä on jotain

Putro sanoo, että elämä on juhla
Se on oikeassa minäkin kai voin
elämä on suorittamista, itkua ja vähemmän juhlaa
Mihin käytän elämäni?
pitäisi kai juhlia ja
olla elävä

älkää erotko koskaan ihmiset!

Kohta räjähtää, ihan kohta
jompi kumpi
ei ne enää kestä toisiaan
vaikka monta monta vuotta
minun elämäni on pitkä aika
se voi särkyä ja
onhan jokin jo säröillyt
mutta luulin, että
     minä olisin turvassa
    minun vanhempani
    minä säästyisin maailmalta

tiedän, en osaa

En osaa edes pyrkiä täydellisyyteen
kieli oppi Virheetkin
seuraavat minua kaikkialle
enkä missään saa rauhaa
elämältä, kuolemalta, lapsilta, joilla
ei vielä ole paineita olla kauniita
olla rohkeita olla
olla olla mitään

Ne leikkivät ja minä sanoilla
leikin, vaikken osaa

mustaa

Mustaksi maalatut seinät
kuiskivat äänet
unieni kuolleet seisovat
nukkuvat
ovat

Ole hyvä, niin kuin minä

Sido minut kiinni sido suuni,
jotten voi huutaa kaikille niille viattomille
joilla vain ei ole samanlaisia tavoitteita
sulje silmäni peitä korvani
vaikka joku pilaisi elämäni
jos hän ei vain halunnut olla täydellinen
ei ole minun vikani
että tarvitsen ne kiitettävät

Vastataan ihan hyvää

Voisitko olla hiljaa hiljaa hiljaa.
                     hiljaa
                     hiljaa
Haluaisin huutaa maailmalle
kaikille kaiuttaa selväksi
Mahduttaa sen päähäsi
   En halua apua
   Olen tarpeeksi kunnossa
   okei
Älä kysy mitä kuuluu.

4,4,5

Kynä käteen lapsi
kirjoita
tee se
ei se ole vaikeaa olet opiskellut kuitenkin!
OSAAT ÄLÄ VALITA

Ja kun hylätty tulee,
ei kukaan sano mitään

peli

Minulla ei ole halua pelata
Minulla on halu säilyä hengissä
Joku elämänvietti
jopa katseesi alla
minulla ei ole samaa katsetta, tiedän
minulla on silmät kiinni
kohta kuolen
sinä V o i t tappaa minut

eikä se ehkä haittaa

!!!

Meidän talossa huudetaan
Sinä, hän, minä, me kaikki
Jopa koiraa ahdistaa
häpeän, vaikka vain talo kuulee
Se osoittaa sormellaan
tehkää jotain!

Katto seinät ja lattia
nauravat
emme osaa pyytää anteeksi
en minäkään

Häpeän

Harmaata mössöä

Katson luokan ikkunasta
aamun taivas on puuroisen harmaa
Männyt harovat pilviä
en näe maata, muttasiellä on kevät talven harmaa lumimössö

Matkaltaan palannut hanhi
tullut liian aikaisin kai, tuijottaa minua
se kysyy Miksi istun koulussa kasvot harmaina

------

Olen hullu
ja unohdin säännön
että unelmiaan ei saa päästää
liian pitkälle
niin, että ne ovat jo melkein
 totta

ja minun on murhattava ne

punastelija

Katson, kun sinä siellä luokan edessä
väristelet ääntäsi
punastut
Kun luulet meidän viittaavan,
vaikka mehän vaan venytellään

On se niin vaikeaa
yrittää selittää taloudesta
meille niin kriittisille lukiolaisille
(joista puolet nukkuu)
minäkin oikein
aktiivinen kuuntelija
luulet, että kirjoitan muistiinpanojasi

PS. Voisit ehkä poistaa
      ne diojen äänitehosteet

Lomaviikko

Se tulee taas
kohta kai hautaudun kirjoihin ja
makaan vuoteellani vain niiden kanssa
koko vuorokauden kai

koeviikko on enemmän kuin viikko
mutta silti vähän aikaa
ja koko tulevaisuus päätetään
ehkä jostain muusta
riippuu jonkun muun elämä, mutta minä kuolen kai kohta

jospa ottaisin loman kannalta
ennen sitä taas - niinhän aina teen
Ja lujaa menee !
eikö vaan

Kai kaikki voi luulla

Luuletko, että
rakastat
vielä huomennakin
ja sittenkin vielä
minua

vaikka hiukset suoristuneet sateessa
ja maitotahra paidalla

ja luuletko
Että olen silti hyvä että kelpaan??

Ja luuletko rakkautta punaiseksi
vaikka sydän ei ole sen muotoinen

Tanssiessa olen minä

Balettiperhosen utuinen liito
puuttuu nyt
Tanssiessani se
hohde, puhalluttava tuulihumala
karkaa päälle kokonaan

tunnen vain tossujen kautta
lattian
juuri ja juuri.
tiedän, että minulle hymyillään!

Oon vielä pieni

Pikkutyttö ei osaa valita
parasta jäätelöä kaupassa
se on joskus tässä
Ja ei osaa vieläkään
valita
 oikeaa elämää

Kun ei se halua
olla ollenkaan aikuinen
vaikka ruusu ojennetaan käteen
ja se niia lakki kädessä
vuoden päästä

ei se halua olla liian vanha
ei se osaa vielä elää

ei täällä mulla ole hätää

Silloin kun halusin itkeä,
mutta vasta koulun vessassa.
Lattialle tippui kyyneliä
koepaperille tippui, peitti punaisen "välttävän"
ja niitä valui poskille.

halusin kysyä yhtä asiaa,
mutta meidän maailmassa ei itketä julkisesti

Ja lumiukko sulki silmänsä