maanantai 5. syyskuuta 2022

pillereillä

se on hellittänyt otettaan
tukin sen suun talvella pillereillä ja vihdoin
se on hiljaa

tuskin menee kauaa,
että sen sormet silittävät enää kevyesti aivokuorta
mutta ei, irti se ei aio päästää sen se on tehnyt selväksi

ruokin sen aina välillä, onhan siitä tullut
melkein lemmikki
enkä itsekään tiedä, minne sen muualle lähettäisin

kun kuolemaakaan en enää osaa toivoa
sille enkä itselleni

vaikka se vuodet taikoi valot varjoksi
ja lupasi viedä mut pisimmälle
on sen kasvot ja tavat kai käyneet tutuiksi