torstai 18. elokuuta 2022

tanssia rajalla

nähdä pinnan alle
kaivaa koloja syvälle ytimiin
avata luut ja solujen reunat
repiä vuotaviksi liian vaikeat tunteet

tanssia rajalla
jonain aamuna liian kauas

keskiviikko 17. elokuuta 2022

sinulle paikka painoni alla

kylkiluiden raoissa vaeltaa henkäys
otan vastaan painosi ja
vatsassa aaltoilevat tunteet

kihartunut sydän, keuhkoissa valuva happi
kiemurtelee kynsiin asti

opettelen ihosi pinnan, käänteet ja polut
sen painava rytmi piirtää minut esiin

annan sen maalata uudet reunat
löydän sinulle paikan painoni alta

tiistai 16. elokuuta 2022

maa tiiviinä allasi

ripsiltä tippuneet tummat sävyt
poskille varisseiden surun ja pelon polut
viimeinen musta yö ikuisesti iholle painettuna

maa tiiviinä allasi
aina painovoimaa vahvempana

maanantai 15. elokuuta 2022

seepra

kertoivat katseen nähneen jo kaiken
kutsuivat seepraksi, silittivät ohimennen
laskivat hiljaa raidat

puristin mielessäni sanat pieniksi
pudotin vastalauseet kurkkuun
silmät kiinni annoin veren humista alas pitkin olkavarsia
kun odotin, että hiekka lakkaa rahisemasta

kaikujen loitottua laskin raidat
ja katseet jotka maalasivat kaiken uudelleen näkyviin

niin, ne raidat
niistä tunnistaa tiikerin taistelleen

torstai 21. heinäkuuta 2022

valo joka muuttui mustaksi

minä heräsin eloon ja sinun katseesi silitti sydäntäni
sinä siirsit minut pimeydestä valoon
minä lupasin ja sinä puhalsit pelot pois poskiltani
vuodenkierrot kääntyivät
minä seurasin sinua varjoista uusiin aamuihin

sinä päivänä kun näin tyhjän eteisen
talo oli hiljaa

tiesin, että lupaus oli rauennut
minä palasin sinne, missä pimeys on pimeää
ja valo oli taas mustempi kuin yksikään yö

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

väännyn sirpiksi

otan linnun muodon tai joutsenen
väännyn sirpiksi tai poltan siipien kärjet tuulessa
se ei haittaa, kaivan kuuhun kuoppia kuolleille keväille
hautaan sinne meidän särkyneet jäsenet

raahaan luoksesi rikki menneiden lauseiden raajat
liimaan niitä sun suuhun niin kauan
kunnes osaat taas sanoa että rakastat

lennän sinne ja tänne
etsin käsiini nuolien puhkoman, ruudin hajuisen rakkauden
syön sen joka aamu ja ilta ennen unta
lennän niin kauas ja korjaan meidät

salaa tahtoisin
ruhjoa lintujen sileät sulat

tiistai 12. heinäkuuta 2022

leposijoja rauhattomille sormille

minä olen kartta
louhikko sydämen mustuneilla perustuksilla
varo rikkomasta varpaitasi kivisillä poluilla

seuraa suonta sormuksen paikalta sydämen juureen
syvänvihreiden silmien alle öisin ilmestyvien pelkojen
vuoden takaisen surun ja viime kesän
jättämien merkkien

sormesi juoksee arpisten esteiden yli
vaikeakulkuista maapohjaa, avokallioita ja 
jyrkänteeltä pudonneiden haaveiden hautoja

niitä täällä on paljon
kartalle raavittuja
leposijoja rauhattomille sormille

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

humaltua tunteista

humaltua tunteista
päästää karkuun pökerryttävä huolettomuus ja ostaa
pari kevyttä kuplivaa syytä riemuun ja tanssiin

niitähän sinä myyt
eikä sekään minulle riitä

antaa draaman kaartua vielä notkeammaksi ja 
salaisuuksien patoutua vielä hetken
vielä tiukemmiksi solmuiksi kaulan ympärille

avata kurkku vasta huomenna kirkaisuun joka
katkaisee lintujen siivet ja sinun hengityksesi halvan rytmin

mutta tänään aion
humaltua tunteista ja 
nauraa sinut pois

tiistai 28. kesäkuuta 2022

haluaisin vielä osata

haluaisin vielä osata
katsella toden taakse, miettiä miten
kaksi sammakkoa suutelisi toisiaan
miten pilvet olisi karkkia ja jutella sinivuokoille ja
niiden lehdillä istuville sadepisaroille

tutustua meidän pihakeinun alla asuvaan keijuun
ja naapurinpoikaan, jolla oli mustikkaa alahuulessa
kuunnlla kuinka ullakolla
asuisi iltaisin ukkonen

katsella tähtien taa ja
nähdä kauemmas kuin aikuinen

tiistai 14. kesäkuuta 2022

se kilisee korvalehdillä

vaativa huuto tavoittaa aina
se kilisee korvalehdillä
juoksuttaa sormiaan selkärangalla

nikamat on päällekkäin ne kolisee kovasti toisiaan vasten
niissä valuu rumat sanat aina seuraavaan

asettelet itsesi sivuttain avaat suun ja suljet korvat
mutta huuto
se vaatii aina lisää
se on aina liian nopeasti siellä

niitä oli neljäsataa miljoonaa

niitä oli neljäsataa miljoonaa

yhtenä aamuna synnytin kaksi

pidin kiinni ja hoivasin, katsoin yhdessä unet, suljin naarmut
laskin käsistä vasra
kun uskoin niiden toipuvan ja kasvavan omillaan

mutta sitten kun laskin taas
puolitoista tusinaa oli kadonnut

eilen niitä oli kaksituhatta
ja tänä aamuna sata vähemmän

pelkäsin niiden puolesta niin paljon
että pesin ja varoin
ja lopulta tapoin
muutaman unelman

perjantai 3. kesäkuuta 2022

entä jos se onkin totta

entä jos se onkin totta
että toivolla on tiukempi ote

entä jos hengittäisit vielä
kerran ja ainakin

jos huominen kuitenkin kannattaa ja jos
lykkäisitkin luovuttamista

ethän ole luovuttaja ethän?

ja vaikka olisit, myöhästy hiukan niin
ehdit nähdä mitä käy ja ehkä
elää yhden elämän

paimentaa painajaiset pois

lampaat loppui kesken tunti sitten
kahden maissa lakanat on solmussa
vaatteet huonosti ja ajatukset
väärin viikattuina

ehkä ensi yönä uni tulee

ja jos ei niin voin laskea taas sataan
ja sataan

ja paimentaa painajaiset pois
ottaa lampaat lemmikiksi ja 
nukkua kai ehtii ensi elämässä

perjantai 20. toukokuuta 2022

ohikulkija

mielessäni täytän näitä maisemia
elämällä, maalaan vuodenajoilla ja ihmisillä
kauppalaivoilla, heillä joille nämä kadut
jättivät kivi kiveltä jäähyväiset
juhannuspiknikeillä, pussikaljoilla, 
rakastuneilla ja humaltuneilla

minä kuulun toisiin kuviin, niihin
joissa puhutaan toisella tapaa

maalaan elämää täällä
mutta minä olen ohikulkumatkalla omassani

universumin osaseksi

sanoi lahjoittavansa auringolle
tai ehkä talven synkimmälle päivälle
vaihtavansa pariin kevätpäivään
jättävänsä kuumuuden kuivattavaksi kukaksi

ja lupasi palauttavansa pölyksi pian, maatuneeksi maaksi
solutasolle mentäessä mustuneiksi luiksi
paljaiksi, myyvänsä mennessään ohikulkijalle

olethan tomusta tullut
niin saat mennä, älä tartu kiinni tänne




tiistai 3. toukokuuta 2022

siivekkäitä

perhoset on huonoja lemmikkejä
ne lupaa kasvattaa siivet ja kutoa sut mukaan
mutta ne syö kaiken ja koteloi niin tiukkaan
ettei edes kevät tule kohdalle enää

lopulta ne jättää sut rauhaan
vaikka silloin on jo syksy, eikä sua
enää oikeastaan ole

tiistai 26. huhtikuuta 2022

muuttolintuja

tanssijat on muuttolintuja
mustasulkaisia, mutta harvoin käyvät
samaan paikkaan kahdeksi kesäksi

minä tanssin aina joskus
silloin kun rytmi sattuu tarpeeksi

talvehdin joka yö eri vuoteessa
teen pesän kylkiluidesi alle
aina silloin kun  kelloa siirretään ja
seuraavana kesänä muutan muualle

en ole mustasukkainen, enhän edes
kysynyt sun numeroa, en tarvitse sua toista kertaa

ensi keväänä tanssin toisissa lakanoissa
ja aina rytmin käydessä liian tutuksi
olen valmiina seuraavaan nousuun

tanssii hitaita

perjantai-iltana savu sekottuu
auringonlaskuun
tahtoisin nähdä taivaan taakse
käydä kauppaa kaikujen kanssa

savu tanssii hitaita taivaan tahtiin
ja mä haluaisin mennä sen mukana

maanantai 4. huhtikuuta 2022

lempinimiä

halusin, että voin luoda nahkani uudeksi aina
peittää sen, mitä en aio esitellä 
kutsua mukaan naamiaisiin kenet tahdon
keksiä nimiä, joissa vaihdoin puolet kirjaimista vääriin

tajusin sen tänään
voidakseni kiertää varjoista toisiin valoihin
heijastua hetken siluettiin ja huomenna
teipata muuttalaatikot umpeen
teippasin itseni junaan

huomasitko sen tänään
kutsuit häntä lempinimellä ja teidän kieli
oli asettunut stemmaksi hänen huulilleen

mä heijastuin teistä, mutta kävelit kuvan läpi
et tarttunut, vaikka tarjosin kaiken ja vaikka valitsin niin
yhtenäkään päivistä en opettanut teille mun nimeä

tiistai 29. maaliskuuta 2022

peilissä

sä tuijotat salin peilejä
tiukasti silmiin ja lasket 
aina miinuslaskuja

luut maalaa varjoja ihon pintaan
ihan kun ne ei enää kuuluis sulle
tangot taluttaa läpi talven ja sä
roikut niissä kun ei ole muutakaan 
mistä pidellä kun elämä pyörryttää

peilit kertoo sulle satuja, ne sanoo
tanssitaan vielä, ota kiinni
vaikket koskaan saa
ne pukee sut mustaan ja keinuttaa 

keväällä ne räsähtää rikki
eikä seitsemän vuoden epäonni 
ole enää kovin paljon lisää

maanantai 28. maaliskuuta 2022

rajumyrsky

silmien takana rajumyrsky
tulipalo kielesi alla
kipinät kieltolauseiden kannoilla

olet myrsky ja olet tuli
olet hiillos joka polttaa ja
liekkien harmaaksi nuolema
ja minä olen noen nielemä
enkä saa itseäni enää irti

maanantai 7. maaliskuuta 2022

norsut

herään taas maanantaisin norsujen keskeltä
niiden lakanoissa vaeltavien keltaisten ja
sateenkaaren päähän löytäneiden

ja sen, jota tästä huoneesta ei tuuleta pakkanen

se istuu vierellä möhkäleenä

aamuöisin se tökkii ulos unesta
repii ennen auringon oransseja säteitä
iltaisin silittää painajaisiin 

se on taas siinä
silmissään suru ja suussaan
puoliksi pureskeltu lohtu, jota en uskalla
poiskaan työntää

sininen elefantti ja sen sameat silmät

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

taivas valuu tuhkaa

Kuvittelin aina, että se on mustavalkoista. Niinkuin kasvot niissä kuvissa, niinkuin taivaalta tippuva lumi ja havupuiden helmoihin kerääntyneet varjot.

Mutta tänä talvena opin, että mustan seassa onkin kaikki sävyt. Taivaalta valuvan tuhkan seasta erottuu edelleen elämä.

Että sireenien ulistessa ulkona vauva ottaa ensimmäisen henkäyksen, pelon kaikuessa taustalla lapsi oppii puhumaan, että tänäkin talvena joku soittaa kitaraa ja joku rakastuu.

Kuvittelin aina, että ne talvet oli kuvissa, että ne muistot haudattiin siisteihin riveihin. Mutta yhtäkkiä taivas valuu tuhkaa ja ulkoa kantautuu uhan ääni.

Silti tänäänkin jossain vauva kääntyy vatsalleen, tänäänkin joku soittaa kitaraa ja joku rakastuu. Silti tänäänkin elämän on erotuttava yöstä. 

maanantai 7. helmikuuta 2022

nälkä

sinussa asuu nälkä

otit sen lemmikiksi, laitoit liekaan ja 
opetit istumaan häkissä sydämen alla
pallean nurkkaan se on kaivanut kolon

siellä se maukuu ja kehrää sut uneen iltaisin

joskus sen ääni muuttuu vaativaksi
sen silmissä syttyy liekki
sinä hätkähdät ja
se itsekin melkein kavahtaa

kylkiluut on käyneet läpikuultaviksi
se jyskyttää häkin ovea ja 
viskoo vaatimuksiaan

silmistäsi katsoo kauhu ja 
sen kynnet on tarttuneet lujasti kiinni

maanantai 24. tammikuuta 2022

pukee surun valjaisiin

valo värittää kappelin lattiaa

se valuu valkoiselle arkulle
siihen, missä seisoit, kun laskit ruusuja
jalan juureen se asettuu hiljaa

sanotaan, että
suru kulkee rakkauden askelissa

tänään ne painuu syvälle hankeen

ja ehkä huomennakin 
se raapii kylkiä

kun valo siilautuu sun hiuksiin
se valuu pitkin selkää
pukee surun valjaisiin

se kesyttää sen vierelle

tiistai 18. tammikuuta 2022

jälkiesi kartta taskussa

et voi kesyttää mua
syöttää kädestä tai
polttomerkitä nimelläsi

ja kuitenkin kuljen jälkiesi karttaa
seuraan sua sen laitojenkin yli

sunnuntai 16. tammikuuta 2022

sen

Se kuiskaa mun korvaan. Hyppää
vaan, se on mustaa vettä. Lupasin
valvoa hetken, vetää henkeä kerran,
haluun mennä mutten vielä.

Se kuiskaa mun korvaan ja mä olen 
hiljaa ja kuuntelen. Ei siinä ole syvää,
se lupaa, että ojentaa käden. Ja mä
annan ihan joka ikisen solin ja 
sormen. Olen jo sen. 

maanantai 3. tammikuuta 2022

kuka sinulle vilkuttaa aaltojen harjoilta?

ohikulkijan kasvoissa
tummina silminä pipon reunan alla

höyrynä aamumetron ikkunassa
toisiinsa tarttuneissa lumikiteissä

vastasyntyneen kirkaisussa
hymykuoppana kasvoillani

sydämen tasaisessa sykkeessä sinä soit
jään rasahduksena askelten alla

karkaat huokauksena nukkuvan huulilta
tuulessa huojuvassa rantaheinässä
sen hiljaisessa huminassa tunnistan sinut