musta tuntuu, että mun aivot on jossain kaukana
ajassa ja paikassa tuntematon
ikävä hiipuu kun mä elän sitä uudelleen
aamuun päin me ajetaan rantoja pitkin läpi koko maan
ajetaan me vaan ollaan ihan hiljaa
mun pää sekoo niistä muistoista
siitä viidestä minuutista enkä voi jatkaa kun
oot mun nouseva aurinko ja mun ainoa kotimaa
vaikka mä seison tässä ihan lähellä,
ihan hiljaa ja ootan
kätes sun vielä mua silittää
vaikkei me nähtykään enää
