maanantai 23. kesäkuuta 2014

14.6. herään

Maailma on julma

uskonnon reaalista
ei täysiä pisteitä
              pommi ikkunan alla
satoi siniseltä taivaalta

kiharat suoristuneet 
sateessa
kyyneleet sotkevat silmät
rumiksi kirveleviksi
               okranvärinen kuiva pelto
lapset vailla
kyyneleet ovat leipäni

Kun se on pahaa
              ja kolmas auringosta
tulvii

Ällöttää
todellisuutta

yksi tärkeä kysymys

Oletko sinä hyvä ihminen?

Ojensitko sämpylän kylmävarpaiselle
romanille
hymyilitkö
katsoitko olitko
edes läsnä
hyvä

Kysyttävä iltaisin itseltään
luvattava öisin

Ironiaa äänessäni
peitellen epätoivoa
vailla aitoa halua kuitenkin

Enkö?

pieni tyttö (11.6.)

Minä koostun välähdyksistä

hetket ennen aamuteetä
kun huomaamattani hymyilen
jalkapohjat vasten kaakeleita
haukotus katsellessa
ulos

ojentamattomat nilkat
puolityhjä pahvimukikahvi

silmät auton peilissä
ja silloin
kun vilahdan näyteikkunassa

aidoimmillani

otettava kesä vastaan (9.6.)

Tässä minä, alttiina:

makaan sateen alla
vesihelmet lyövät maata
lujaa rohkeina rehellisinä kesästä

kuulen jalkojeni
selkäni
varpaiden
halun olla voimakkaasti
kiinni maailmassa

makaan keskellä
valmiina ottamaan kiinni
vastaan kesän

torstai 5. kesäkuuta 2014

2.6.

Ulkopuolellani on kasvanut kesä

hautaan puolikkaat osani
sen vihreyteen
jossa voin tuntea olevani elossa

lupaan, että huomenna
lupaan kohdella
kohdata kasvoni ihmisenä

lupaan, että kesä saa joskus
ottaa minut mukaansa
varastaa pienen tytön pimeästä

Jonnekin kai voin
valossa kuulua
istuttaa tänä kesänä
uuden elämän

Gaudeamus

Minä koetin väistellä aikaa
tarttua tunteihin viime kuun
valkoisiin päiviin
vaikka vuosia sitten olin
jo tuomittu sinut kadottamaan

tietysti, kuinka muuten

Ei sen ollut lupa tuntua
ei tulla poskille helmiä
eikö sodan ollut loputtava rauhaan
jo ennen alkuaan

eikö minun pitänyt todistaa
olevani elävä ilman
vieraiden voimia

vaikka et sinäkään uskonut
koskaan kuinka ikävä

10.5.

Olen kasvanut
ihailemaan mustia polkkatukkia
savenkeltaisia vaatteita
palvomaan sanoja, kirjan tuoksua
    ja miestä, joka tuntuu
    omistavan ne

Opin elämään kermavaahdosta
haaveilemaan keltaisista
pinnatuoleista parittomista mukeista
     (lehtikuvista)
kaipaamaan suoria rivejä
valkoisia vaahtokarkkeja

   sinun
   tummakulma punatukka
   villasukka
   tyttölapsi

6.5.

Kipu valuu hitaasti jokaiseen
sormenpäähän kuiskiviin luihin
alle ajatusten
yli kaiken

väsynyt sumu peittää silmät,
olen ihmeissäni, että
vielä jaksan vetää henkeä

huokaukset painuvat lattiaan