tiistai 12. lokakuuta 2021

merisää

Hänen kasvoillaan valui räntäsade
ja korvissa pauhasi merisää

Lounaistuulta kuusi metriä sekunnissa
matalapaineen alue

Hän kuunteli kuinka kuu kuiskutteli
tarinoitaan siltä puolelta
jolle pimeys on tehnyt kotinsa

Ensi yönä tuuli voimistuu
ja kääntyy pohjoiseen, näkyvyys on heikko

Hänen kasvonsa maalasi räntäsade
se vesi oli kylmää ja lopulta se täytti kaiken 
kukaan ei enää kuule kuinka kuu kuiskuttelee

tiistai 5. lokakuuta 2021

syyskuu

pihlajat puskee punaistaan
lehtivihreät valuneet ilmoittamatta piiloihinsa

ihan kuin tavallinen syksy
sellainen, jona lapset nauraa lehtikasoissa
ja äidit neulovat keltaisia pipoja kuopuksilleen

taivas on täynnä harmaata vettä
me laskemme päiviä laumasuojaan

pihlajan alla löisin vedon pelon puolesta
vaikka uutisissa lukee
että ensi vuonna olisi tavallinen talvi

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

pökertynyt

heinäkuussa minä olen auringon polttama
tunteet paahtuvat tummiksi

lupiineista pökertyneet kimalaiset
valuvat terälehdeltä toiselle

ja tässä kuussa minä
olen pökertynyt sinusta

maanantai 20. syyskuuta 2021

ei päässyt irti

kipusi edessä olen tyhjä
sanat suussa unohtuvat kurkkuun

sydän muistaa rytmin
ja sen lyöntien välissä ehdin pelätä
joka kerta loppua

ja kun mikään ei loppunutkaan 
rytmi lyhenee
sen lyönnit syvenee ja kipu
ei päästänytkään irti

maanantai 13. syyskuuta 2021

helsinki

kello on kuusi
laivat soittelee sumutorvillaan 
lauttasaari heräilee harmaassa hupussa

tasapäisten aaltojen nuolemat rannat
meri puhaltaa sen kahiseviin kaisloihin läpi vuoden

kohta kiire matelee pitkin länsiväylää

metro halkaisee kaupungin
neljän minuutin vuorovälein vaimeasti ulvoen
ratikan kyydissä maanantaiaamu
matkustaa kitisten senaatintorille

lokki huutaa kirkon portailla
niin helsinki laulaa aamuisin

sunnuntai 22. elokuuta 2021

nojaan

kai työnnät vastaan kun nojaan
ja otat kiinni kun mun ote lipsuu
periaatteista ja lupauksista ja 
kun mun ote irtoo kai pidät kii
ennen muuta meistä

lauantai 7. elokuuta 2021

jonain aamuna

aamu ja sen kuskaama kipu
valuu pisaroina hiusten latvoista
raivaa noroina polkuja paljaaseen selkään
käsivarsilla kannan sitä mukanani aina
sen nimikirjaimet painuneina
syvään jo vuosia sitten

ja aina se roikkuu mukana
aamuisin, kun odotan kahvin tippumista
annan sen valua ja lasken pisaroita

ja jonain aamuna en pääse enää tuhanteen

maanantai 26. heinäkuuta 2021

sielläkin

saat ajatella, ettei se mee niin
ja saat toivoa pahinta
eikä sun tarvii pitää pystyssä tulevaa

mutta älä koskaan epäile, 
että mä en ilman korkoa
lainais sulle toivoa

ja jos kaikki meneekin, 
pidän kiinni sielläkin

päästä varpaisiin

katsot mua hiljaa, hiljaa huudatkin
laulat mulle balladin, puhut vähän ranskaa
poimit kaikki ne kadonneet sanat
muistutan, että tänään ei ole voittajia

suuttumatta luettelet ne sata syytä
meidän balladi maalaa tyhjät seinät
kun suljet kalenterin, ei sieltä löytynyt meitä

en vastaa, kun kysyt, miten mä voin
vaikka sitä pitkään kinusin

ja vaikka muistaisit mun kaikki kotiovet
osaisit selvittää ne sormenpäiden labyrintit
vaikka tuntisit mut päästä varpaisiin

olen tahallaan hankala
ja siitä johtuukin

kukaan ei voita tänään, mutta me,
me hävittiin se viimeinen ottelu
vaikka opettelit mut päästä varpaisiin

perjantai 9. heinäkuuta 2021

kommuuni

väsymys on vieraslaji
se teki pesän mun päähän
ja jätti hammasharjansa kylppäriin

ajattelin muuttaa pois sen tieltä, mutta
mulla on vain tää yksi koti 

ja niinpä perustettiin kommuuni, 
kun kämppiksiään ei kuulemma voi valita

tiistai 29. kesäkuuta 2021

29.6.

yö on jumalilta lainattua aikaa
juhlista ylijäänyttä onnea
kesä varastaa valoa loppuvuodelta
täksi yöksi mä lainaan 
sua

koivut venyttelee oksiaan 
haaleaa taivasta vasten
ois lapsellista kerätä seitsemän kukkaa,
mutta lasken toiveita tälle yölle ja niissä on
sua

me olemme heinää, ohutta viljaa
tuuli huojuttaa meitä
ihan hiljaa, se silittää pellon viertä, 
koskettaa ohuesti mua ja
sua

aurinko levittelee siipiään 
sen säteet suutelee suoraan suulle
eilinen kättelee tulevaa
mä mietin vain sua ja tänä yönä sä
mua

tiistai 22. kesäkuuta 2021

ketunjäljet vuoteella

Eräänä aamuna äiti huomasi ketunjäljet vuoteella. Kukaan ei osannut selittää, ja kettu oli asunut talossa jo liian pitkään. Kutsuin sitä Kaiuksi. Se totteli nimeään ja uskotteli, että nuolee haavat ja tietää tien kotiin. Lupasin sille yhden yön, mutta se asettui taloksi ja kiehnäsi kylkiluissa koko kevään. Syksyllä sen silmät sulivat sohjoksi, se kantoi mun salaisuutta ja mä kannoin sitä mukanani kaikkialle.

Sinä tiistaina huoneen seinillä kaikui tavallistakin enemmän. Kettu seisoi mun vierellä valppaana ja valmiina, valmiimpana kuin useimpina aamuina. Se sanoi "shh" ja mä huokailin aina vain hiljaisemmin. 

Oli tiistai, äiti kysyi ketunjäljistä vuoteella, mutta oli liian myöhäistä selittää. 

perjantai 18. kesäkuuta 2021

sumu on syönyt

sumu on syönyt Helsingin
niellyt meidät sen mukana

tuuli hengittää hiljaa
ja piirtää rajat tälle kaupungille,
joka huokailee kesän jäljiltä lämpimänä,
jonka talot sulkevat silmänsä iltaisin

sumun sylissä olen yksin
sen harmaassa hämärässä
lokkien kirkuessa vastarannalla
nojaan rantakiviin, ne hyräilevät meren melodiaa
hämärä peittelee Helsingin
ja lokkien kirkuessa se hengittää sumua
sen talot kääntävät katseensa aamuun

ja sumun harmaa hämärä jättää mut rauhaan

rytmi

sen rytmi on maalannut ohikulkijoiden kasvot
pyyhkinyt pois ilmeet
me tulemme toisiamme vastaan ja ohitamme
ennen kuin ehdit nimetä mun silmien väriä
ennen kuin kukaan harhautuu radaltaan tai eksyy rytmistä

peittelen kaikki vaikeat tunteet ja vaiennan väsymyksen
juoksen sinisten mainosvalojen välissä
kiireestä kirkuvan kaupungin ytimessä yksin

enkä sano ääneen, mihin oikeesti hukun
ettekä ehdi huomata ennen kuin kiire huuhtoo huomiseen

sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

ratikka kirskui

eilen tulit vastaan Annankadulla
sulla oli kahvikuppi ja musta maski
ratikka kirskui, etkä kai kuullut mun hiljaista heitä

se ratikka ajoi ohi
mä laitoin maskin kasvoille ja kävelin pois

mä en enää kävele Annankatua aamuisin
sun kahvi varmaan jo jäähtyi,
etkä enää muista sen ratikan reittiä

mutta mulla on sulle vieläkin monta nimeä
toistan niitä, kun ratikat kirskuu
vaikka sä et ikinä kuullut sitä ainoaa, jolla mua kutsutaan

perjantai 28. toukokuuta 2021

elämä

tässä kuvassa hymyilen 
tuot kukkia ja niissä on kaikki
kirkkaimmat punaisen sävyt
tässä on kaikki, mutta

aina on mukana sivulause

ilossa asuu suru 
se roikkuu juhlien liepeissä 

hidastunut rytmi, hiljentyneet äänet 
nauru on kaiku tyhjillä seinillä
tiskaamaton eilinen, sotkut joita en siivoa 
tälläkään viikolla

enkä mä sitä kotona odottavaa, 
sen tummia sävyjä tai sietämätöntä painoa
mukaani juhliin ota

mutta sitä elämä on
ja suru saapuu kutsumatta

maanantai 17. toukokuuta 2021

vartin yli

ajattelen sua aina kun kello on vartin yli yksi
en vastaa sun viesteihin
niissä on liikaa kysymyslauseita
ja mulla liikaa ja liian vaikeita tunteita

ne ei liity suhun mut niillä on sun kasvot
ja ne puhuu niillä sanoilla, jotka me keksittiin 
joilla taisteltiin samaa sotaa, josta nyt on tullut mun oma 
yksinäinen tappio

ehkä kannattais lähteä ja luovuttaa
huutaa sun perään ja kirjottaa kaikki vaikeimmat sanat
kai kannattais jäädä ja lausua sun nimeä öisin
mutta silloin kun kello on vartin yli mä oon aina yksin

maanantai 3. toukokuuta 2021

uuden tieltä

muutoksessa kaikesta tutusta ja helposta 

on tullut haurasta
vahvasta ja varmasta outoa 
niiden sijaan pyrkii uusi

uudessa on paljon säröileviä kulmia
pinta-alaoja, joilla karttamerkit on vaikeita 
alueita, joiden nimiä en osaa lausua
tulevaisuus on vielä luomaton skeema

lohdutat, että uudet arjen maastot tulevat pian tutuksi 

tullakseen taas jätetyksi
seuraavan uuden tieltä

maanantai 19. huhtikuuta 2021

lähtiessä

maanantain aurinko nousee nykyään mua aiemmin
kuuntelen sannii ja kelaan viime viikon sähköpostijonoa
tuttu kahvi, sama salasana kun ennenkin

eikä mistään huomaa et oon lähössä
askel jo oven ulkopuolella, kohta muissa maisemissa
enkä enää ens viikolla avaa aamuisin tätä konetta
soita sulle teamssissa tai naura käytävällä
ei oo näitä viestejä vaan uusia kollegoita

viimesen päivän aamuna 
tämä on tullut tutummaksi 
kuin tulee koskaan 
ja huomenna kaikki on toisilleen vierasta
kaikki paitsi ikävä

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

juuret

silloin kun tuulee sisälle ja
vedenpinta nousee nousemistaan

kasvata juuret ja huoju tuulessa
niin se ei tempaa sua pois
vaikka repiikin lujaa

se repii ja riuhtoo
pidä sinä kiinni, lujasti
ja kasvata juuret

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

aamu

valo viipaloi aamun
ensimmäiset hitaat rytmit

lihaksissa painavat eilisen jäljet
nivelet muistaa yön ja hiljaiset nikamat 
pitelee kiinni toisistaan

ikkunan takana aurinko 
nostaa mukanaan alun
se heijastuu mun silmiin

aika on aamun tunteina avara 
lempeät hiljaiset minuutit
eilisen jälkeen ja ennen huomista

sunnuntai 21. helmikuuta 2021

siellä

pitele kiinni
kanna sinne missä iltaisin
ei pimeys ole painavaa
missä taivaan alle mahtuu
ja happi ei ole raskasta hengittää

tehdään sinne maja 
ollaan hiljaa ja hengitetään
löydetään sieltä koti

eikä siellä ole raskasta

tiistai 9. helmikuuta 2021

kolmesataa poikkeuspäivää

tässä kuussa maanantait on kalpeita
ja lauantaisin hapuilen happea 

kolmesataa poikkeuspäivää jonossa 
puettuina samanlaisiin paitoihin
harmaisiin pyjamiin
enkä enää edes muista, minne ne jonottaa

niin kauan paikallaan, etten tiedä
onko enää meitä
odottaako tän jälkeen sittenkään elämä

ja osaanko enää koskaan 
olla osa teitä

perjantai 29. tammikuuta 2021

sinä talvena

sinä talvena, kun aurinko laski liian usein
ilma oli harmaata sumua
ja taivas oli usein valoton

laitoin siistiin pinoon kesken katkenneet lauseet
ja sanat, joista katosivat konsonantit
sinä talvena, kun voimat loppuivat 
ja päivistä putosi aamut

sinä talvena, kun lunta satoi sata senttiä
minä unohdin joskus hengittää
minä putosin ja putosin
ja sinä talvena 
sieltä tuntui mahdottomalta palata