kesään

jos uitettais sääriä laiturilta
pelotettais naurulla pois sorsat
tuijotettais pimeessä tuleen
ja kuunneltais hiljaa tuulta

jäätäis tähän ja karattais kesään
oisin sun

viime kuu

edelleen odotan
sitä huomista

jona herään sun lakanoista
sun tuoksu painavana mun päällä
ja sekoittuneena yhteiseen
hengityksen rytmiin

aamua jona herätään samaan
lumiauran kolinaan
eikä tarvitse laskea sydämen lyöntejä
tai hiipiä hiljaa ulos unelmista

pihalla

tänään katon sua silmiin
sun huulten rajat painuu mun uniin
tuuliset kiharat ja hämmentynyt
katse kun
tuijotetaan vahingossa toisiamme
vaikka jokainen tietää
oon ihan pihalla