kärjet

yks sirkus tää lokakuu
kumman olis muututtava

kirkuva kyynelkuoro
valuva surupuro
sitkeänkatkera
kylmä kalkki
ja rapisevaa iloa

tasapainoton ja liian herkkä
olis katkottava kärjet
sovittava

läpätään

kirjoitan enää harvoista tunteista
niistä sovituista tunneista
kun ennaltamääräämättä
kävellään vastakkain

vaikka puhut jollekin muulle
vedät tuolin mun alta ja
avaat ovet toisille tutuille

mä edelleen muistan sun pelipaikan
ja tunnen kämmenen viivat
kun läpätään kättä
kavereina

enää

sydämen sijassa
piikikäs kaktus

painun kasaan enkä osaa lakata
kurkottamasta sun perään

hengähdän syvään kun törmätään näin
mun silmät täyttyy paljaista tunteista

ja kuitenkin aina happi loppuu
sen piikit katkoo kylkiluut
kun käännyt ympäri
etkä ees katso mua kohti et nää enää