maanantai 23. marraskuuta 2015
Missä kirjassa, minä kysyn, sinä elät?
Millaisessa Narniassa voi
vilkuttaa kadun toiselta puolelta
heiluttaa kättä tuntemattomalle
keskiyöllä seikkailla junaradan raidoilla?
Millaisessa maassa voi ihastua joka aamu uudelleen
uida meren poikki saareen jos tahtoo
tervehtiä silmäniskulla
ja syödä täytekakkua aamupalaksi?
Missä sinä olet normi?
Miksi minulle ei tarjottu,
sun maailman kansalaisuutta?
Et jättänyt vaatekaapin ovea edes raolleen.
Tyhmä faunihaltija,
olen rakastunut sinuun, en maailmaasi.
perjantai 20. marraskuuta 2015
minun nimeni on substantiivi
minun nimeni on merituuli ja
minun kasvoillani sataa usein
minun nimeni taipuu monikossa ja
minun katseeni kasvattaa jäkälää
sinun silmiisi
minun nimeni on merituuli minä
olen aivan yksin
kylmä ja kova
tartun sun unelmiin tiukemmin kuin
maanpäälliseen elämään ja minä
olen kovempi kuin sinä
minun nimeni lausutaan ja minä viittaan ja
minut merkitään hetkeksi
minun maailmani jäätyy ja sinä
jäät mantereelle
olet aivan yksin
olen kylmä ja kova
minun kasvoillani sataa usein
minun nimeni taipuu monikossa ja
minun katseeni kasvattaa jäkälää
sinun silmiisi
minun nimeni on merituuli minä
olen aivan yksin
kylmä ja kova
tartun sun unelmiin tiukemmin kuin
maanpäälliseen elämään ja minä
olen kovempi kuin sinä
minun nimeni lausutaan ja minä viittaan ja
minut merkitään hetkeksi
minun maailmani jäätyy ja sinä
jäät mantereelle
olet aivan yksin
olen kylmä ja kova
torstai 19. marraskuuta 2015
Tässä maassa me kuljemme vierekkäin
tuntematta toistemme nimeä
kysymme numeroa, mutta
unohdamme paperin baaritiskille
emmekä uskalla
koskettaa emme puhua ennen kuin on pimeä
emme uskalla
tässä maassa me vihellämme vain yksin me
laulamme vailla ääntä ja
pujottelemme ohi niin nopeasti
emme uskalla hengästyä emmekä
törmätä vahingossa
tässä maassa tiukasti
tämän maan säännöillä
tuntematta toistemme nimeä
kysymme numeroa, mutta
unohdamme paperin baaritiskille
emmekä uskalla
koskettaa emme puhua ennen kuin on pimeä
emme uskalla
tässä maassa me vihellämme vain yksin me
laulamme vailla ääntä ja
pujottelemme ohi niin nopeasti
emme uskalla hengästyä emmekä
törmätä vahingossa
tässä maassa tiukasti
tämän maan säännöillä
tiistai 17. marraskuuta 2015
sata askelta nopeammin
mä tuijotan kiivaana kalenteria
johon mun päivät on laskettu
ja se sanelee mulle mun jalkojen rytmin
joka on sata askelta nopeammin koko ajan
ennen kuin myöhästyt
ruutuvihkoelämässä
ei ole tilaa pyyhkiä yli yhtään cv-kelpoista sanaa
ei ole tilaa sulle mä sanon
aika on mun jumala ja mä palvon sua
kuinka voin jos en korota tahtia vielä
myöhästyt
sä myöhästyt
sun ja elämän
ensitreffeiltä tyttöhyvä
johon mun päivät on laskettu
ja se sanelee mulle mun jalkojen rytmin
joka on sata askelta nopeammin koko ajan
ennen kuin myöhästyt
ruutuvihkoelämässä
ei ole tilaa pyyhkiä yli yhtään cv-kelpoista sanaa
ei ole tilaa sulle mä sanon
aika on mun jumala ja mä palvon sua
kuinka voin jos en korota tahtia vielä
myöhästyt
sä myöhästyt
sun ja elämän
ensitreffeiltä tyttöhyvä
torstai 12. marraskuuta 2015
sun nimi
Tuijotan hetken sun tuntemattomia silmiä
niissä näkyvää ihmistä
ihanko oikeasti sanot noin minulle
ettet kävele päin mun reviirin rajoja
riko niitä vain koska et muista
mun nimeä
että sulla on sun suussa
ne sanat, määritelmät mulle
mä tuijotan sun
paidassa lukee joukkueen nimi
en pääse eteenpäin ja
mä seison sun tiellä
oon lukittuna sun silmiin, vaikka
tuijotan maata.
niissä näkyvää ihmistä
ihanko oikeasti sanot noin minulle
ettet kävele päin mun reviirin rajoja
riko niitä vain koska et muista
mun nimeä
että sulla on sun suussa
ne sanat, määritelmät mulle
mä tuijotan sun
paidassa lukee joukkueen nimi
en pääse eteenpäin ja
mä seison sun tiellä
oon lukittuna sun silmiin, vaikka
tuijotan maata.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)