pökertynyt

heinäkuussa minä olen auringon polttama
tunteet paahtuvat tummiksi

lupiineista pökertyneet kimalaiset

valuvat terälehdeltä toiselle

ja tässä kuussa minä

olen pökertynyt sinusta

ei päässyt irti

kipusi edessä olen tyhjä

sanat suussa unohtuvat kurkkuun

sydän muistaa rytmin

ja sen lyöntien välissä ehdin pelätä

joka kerta loppua

ja kun mikään ei loppunutkaan 

rytmi lyhenee

sen lyönnit syvenee ja kipu

ei päästänytkään irti

helsinki

kello on kuusi

laivat soittelee sumutorvillaan 

lauttasaari heräilee harmaassa hupussa

tasapäisten aaltojen nuolemat rannat

meri puhaltaa sen kahiseviin kaisloihin läpi vuoden

kohta kiire matelee pitkin länsiväylää

metro halkaisee kaupungin

neljän minuutin vuorovälein vaimeasti ulvoen

ratikan kyydissä maanantaiaamu

matkustaa kitisten senaatintorille

lokki huutaa kirkon portailla

niin helsinki laulaa aamuisin