Tunnen kuinka minulle nauretaan
Ja miksi on vaikea kertoa epäonnistumisistaan?
kysyt viattomin sinisin silmin
pyyhkäiset hiukset otsaltasi
henkäilen ilmaa väärään kurkkuun
olen yksin
Tunnen, tiedän, että et voi ymmärtää
Kuinka elän vain sillä voimalla,
että luulette, että olen hyvä
elossa
onnellinen
En nauti tästä, enkä ole rehellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!