XXX

lapsuudentahmeat mansikkasormet
kiss-kiss karkin hento puna huulilla
kukkakruunu ja kesänauru

oikeastaan
viisivuotiaana räkätysnauru
katkeileva happi
totinen riemu

korviin kuuluu
laulu valoisista ajoista

Tämän paikan nimi on kaunis
helppo ja huoleton, piilossa
nöyrä vaatimaton ja totteleva
merkillinen
kelpoinen

ketä varten nämä paikat
ovat puhtaat ja mitoitetut
kenen mittoihin
verhot on vaihdettu
pölyt vedetty sormen päihin

kenen vuoksi on siivottu pimeys
sanoitettu vieraat kielet ovenpieliin
istutettu tarpeeksi happea
puita sydämen kohdalle

Kenelle rakensin tämän kaupungin?

sinä päivänä, kun
täytettiin viimein vaatimukset
me heitettiin hymyt ja katsottiin suoraan

opittiin nauramaan maailmalle
sanomaan ei ja huutamaan kyllä

mun silmissä sinä
päivänä, jona sait viimein
nauraa ja nyökätä kevyesti

hyvää, olla vapaa

Villi ja kaunis

liehuttaa liehuu
kohottaa kulmia

maalattu suu nauraa
hampaat valkoisessa järjestyksessä

poks sanoo lasissa
kuplakulta
naurattaa

hyppää, huutaa hän
ja lätäkkövesi nauraa säärillä

kukkamekkohippi
naurava ja villin kaunis
maailmannainen

Turkkilaisia ääniä ikkunan takana

auton torvia

kutsuja taivaallisuuteen

sinikaakelitornissa

en puhu niiden kieltä

maailman maku suussa

vähän haalea tomaatti ja 

avomaan kurkun väriset silmät

auki mä katson avatusta lasista

hailakkaan vihreyteen keltaiseen ilmaan

tää on hirveen erilainen

ja pelottavan kaunis kurdimaa

Mä olen ja maailma on valmis ja
jo vähän kulunut
mietin alkutilaa, näen mustaa

ja greenpeace-poika myy minulle
rastojensa alta sinisellä katseella
omat huolensa arktisen maan puolesta

ettei öljyä eikä autoja
mielellään

ostan sen kyyneleet ja
laitan lasikaappiin olkkarin nurkkaan

sellainen sertifikaatti
hyvä ihminen

mietin loppusijoitusta ja näen vaan sen todisteen

piirretty

kiharran ja lakkaan itseni

säröttömäksi

iloja ja sateenkaaria

harmaaseen ihmisen kappaleeseen

iloja ja valoja nurkkiin

peitän ja vahvistan

punaiset posket eivät punastu

punaiset huulet sanovat:

että ehjä ja kaunis

elokuu tarkoittaa sitä,
että maailma alkaa kuolla
luonto aikoo tehdä itsemurhan
eikä kukaan estä

kiljun keskellä kukkameren:
pelastakaa tämä maa

kesä on kuolemaantuomittu
minä kirjoitan kalenteriini hautajaiset
menen sinne kera seppeleen ja juhlin

enkä oikeastaan halua enää pelastaa ketään
sillä kesä oli jo vanha ja sen oli aika

on jo uusi rakas

älä viitsi, mitä väärää tässä olisi

kokeilla, jos lapaluista kasvaisi siivet
tarkistaa, jos mun ihon alla
olisi sinistä
keijuverta

kyllä mä palaan, mun siivet ei oo ikuiset
en aio joutua helvettiin

hei älä nyt, mitä väärää olis olla hetken enkeli

maailman särmät painuvat minun ihooni
tuuli jättää tukan pehkoksi
minuun jää koloja siihen mistä sut on otettu pois

aivot lyö väliin
viisi riviä tyhjää

en enää muista osoitetta
tule hakemaan mut pois

olen kolhiintunut sieltä
mistä sä hipaisit
viimeisillä sanoillas

kampaa mun tuulitukka, ota mut kyytiin