maailman särmät painuvat minun ihooni
tuuli jättää tukan pehkoksi
minuun jää koloja siihen mistä sut on otettu pois
aivot lyö väliin
viisi riviä tyhjää
en enää muista osoitetta
tule hakemaan mut pois
olen kolhiintunut sieltä
mistä sä hipaisit
viimeisillä sanoillas
kampaa mun tuulitukka, ota mut kyytiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!