Mä ripustan itseni naulaan, ihan hetkeksi
mä laitan silmät
maan peitoksi ja horjahdan
todellisuudesta
vain hetken mä lepään
ripustan itseni naulaan ja
odotan, että on aamu odotan
että jaksan taas elää
herään huomenna tästä
ripsarit mustina myrkkyinä
en välitä mistään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!