lasi erottaa mut ilmasta,
se on paikoillaan mä kiidän
lujaa halki tämän maan
lasi meidän välillä pitää äänet
loitolla ja mun hengityksen lämmön
täällä se ei pakastu
sen takana aurinko nousee tän kaupungin ylle
mutta mä oon paikallani ja kiidän
ja mun henki on lämmin, kun lasin takana pakastaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!