taas on kevät
mun aivojen huhtikuupilvet pullahtaa esiin
sekavat ajatukset syöksähtelee niiden joukossa
tänä vuonna en jaksa hämmästyä
en yllättyneenä hämmennä väsymystä ja unohduksen määrää
mä tiedän, että mun aivot ei kestä valoa
ne ei pysty suodattamaan iloa
ne haluu nukkumaan
joka vuosi kevät käy mun kimppuun ja repii kappaleiksi
loppuispa tää, taas tullakseen todeksi vuoden kuluttua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!