perjantai 3. elokuuta 2018

viime kuu

edelleen odotan
sitä huomista

jona herään sun lakanoista
sun tuoksu painavana mun päällä
ja sekoittuneena yhteiseen
hengityksen rytmiin

aamua jona herätään samaan
lumiauran kolinaan
eikä tarvitse laskea sydämen lyöntejä
tai hiipiä hiljaa ulos unelmista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!