edelleen odotan
sitä huomista
jona herään sun lakanoista
sun tuoksu painavana mun päällä
ja sekoittuneena yhteiseen
hengityksen rytmiin
aamua jona herätään samaan
lumiauran kolinaan
eikä tarvitse laskea sydämen lyöntejä
tai hiipiä hiljaa ulos unelmista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!