vieläkin mä herään
keskiviikkoaamuisin
oottamaan että sanot mulle huomenta
ja hengität mun tukkaan kuumaa ilmaa
pysähdyn miettimään, missä sä oot ja miten sulla menee
kuuntelemaan meidän ääniviestejä whatsapissa
ja kun sä oot ruudun yläreunassa paikalla
mä muistan, ettei se oo enää meidän keskustelu
vaan historia, jonka vois vaikka tänään tyhjentää
jos uskaltais unohtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!