aamu

valo viipaloi aamun
ensimmäiset hitaat rytmit

lihaksissa painavat eilisen jäljet

nivelet muistaa yön ja hiljaiset nikamat 

pitelee kiinni toisistaan

ikkunan takana aurinko 

nostaa mukanaan alun

se heijastuu mun silmiin

aika on aamun tunteina avara 

lempeät hiljaiset minuutit

eilisen jälkeen ja ennen huomista

siellä

pitele kiinni

kanna sinne missä iltaisin
ei pimeys ole painavaa

missä taivaan alle mahtuu

ja happi ei ole raskasta hengittää

tehdään sinne maja 

ollaan hiljaa ja hengitetään

löydetään sieltä koti

eikä siellä ole raskasta

kolmesataa poikkeuspäivää

tässä kuussa maanantait on kalpeita

ja lauantaisin hapuilen happea 

kolmesataa poikkeuspäivää jonossa 

puettuina samanlaisiin paitoihin

harmaisiin pyjamiin

enkä enää edes muista, minne ne jonottaa

niin kauan paikallaan, etten tiedä

onko enää meitä

odottaako tän jälkeen sittenkään elämä

ja osaanko enää koskaan 

olla osa teitä