ja lauantaisin hapuilen happea
kolmesataa poikkeuspäivää jonossa
puettuina samanlaisiin paitoihin
harmaisiin pyjamiin
enkä enää edes muista, minne ne jonottaa
niin kauan paikallaan, etten tiedä
onko enää meitä
odottaako tän jälkeen sittenkään elämä
ja osaanko enää koskaan
olla osa teitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!