kuuntelen sannii ja kelaan viime viikon sähköpostijonoa
tuttu kahvi, sama salasana kun ennenkin
eikä mistään huomaa et oon lähössä
askel jo oven ulkopuolella, kohta muissa maisemissa
enkä enää ens viikolla avaa aamuisin tätä konetta
soita sulle teamssissa tai naura käytävällä
ei oo näitä viestejä vaan uusia kollegoita
viimesen päivän aamuna
tämä on tullut tutummaksi
kuin tulee koskaan
ja huomenna kaikki on toisilleen vierasta
kaikki paitsi ikävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!