peilissä

sä tuijotat salin peilejä

tiukasti silmiin ja lasket 

aina miinuslaskuja

luut maalaa varjoja ihon pintaan

ihan kun ne ei enää kuuluis sulle
tangot taluttaa läpi talven ja sä
roikut niissä kun ei ole muutakaan 

mistä pidellä kun elämä pyörryttää

peilit kertoo sulle satuja, ne sanoo
tanssitaan vielä, ota kiinni

vaikket koskaan saa

ne pukee sut mustaan ja keinuttaa 

keväällä ne räsähtää rikki
eikä seitsemän vuoden epäonni 

ole enää kovin paljon lisää

rajumyrsky

silmien takana rajumyrsky
tulipalo kielesi alla
kipinät kieltolauseiden kannoilla

olet myrsky ja olet tuli
olet hiillos joka polttaa ja
liekkien harmaaksi nuolema
ja minä olen noen nielemä
enkä saa itseäni enää irti

norsut

herään taas maanantaisin norsujen keskeltä
niiden lakanoissa vaeltavien keltaisten ja
sateenkaaren päähän löytäneiden

ja sen, jota tästä huoneesta ei tuuleta pakkanen

se istuu vierellä möhkäleenä

aamuöisin se tökkii ulos unesta

repii ennen auringon oransseja säteitä

iltaisin silittää painajaisiin 

se on taas siinä

silmissään suru ja suussaan

puoliksi pureskeltu lohtu, jota en uskalla

poiskaan työntää

sininen elefantti ja sen sameat silmät