niiden lakanoissa vaeltavien keltaisten ja
sateenkaaren päähän löytäneiden
ja sen, jota tästä huoneesta ei tuuleta pakkanen
se istuu vierellä möhkäleenä
aamuöisin se tökkii ulos unesta
repii ennen auringon oransseja säteitä
iltaisin silittää painajaisiin
se on taas siinä
silmissään suru ja suussaan
puoliksi pureskeltu lohtu, jota en uskalla
poiskaan työntää
sininen elefantti ja sen sameat silmät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!