Tässä minä:
vain vähän väriä, melkein läpi-
näkyvä
ainakin puolikas
Tyttö, jolla on oudot vaatteet
ainakin seitsemät villasukat
Sydän, joka hakkaa
melkein jatkuvasti
aina liian lujaa
ulos rinnasta
hauras sielu, sininen tai vihreä
runot vailla
mitään aitoa
ikuinen ikävä
halu olla tässä
Minä olen solmussa
niin kuin näkyy
Sydän lukossa sen avain on
kadonnut lasten huuteluun
takkutukka ja kahvikuppi
piiloudun oikeiden kasvojen kanssa
miljoonien ja taas
miljoonien verhojen taakse
Kuuluu vain
epäonnistunut nauru
Vielä kaikkein synkimpinä öinä
odotan ohutta varjoa
helisevää naurua
niitä sormia, joilla
haaveet eivät hajoa
haluan silloin mahtua
saada palkinnon valheen jumalilta
Aamuisin tiedän
että vastaan ei tule hyviä
Sitä tietä kulkevat vangitut
Tassun jälki painuu maahan
sinun varpaiden viereen
smaragdisilmistä heijastuu taivas
ja siitä surusi
Sanotaan
Kissat palvovat maailmaa
Kuinka ihmistä voisi rakastaa?
Mau
Runotytöltä maailmalle
olisitko kiltti ja
pysyisit aloillasi tasaisena
hetken, jotta oppisin hengittämään
olisitko sama iankaikkisesti
(aamen), jotta
ehtisin mukaan
näkisin värit ja voimat
antaisitko minun olla
paikallaan oppimatta näkymättä
mielellään hiljaa ja huomaamaton
että ymmärtäisin
tuntisin runot ennen muuta
Huhtikuun nimetön alakulo
hämärä helmeilee huulilla
kuvittelin kevään koppavaksi
kärkkääksi ja samalla
kaikkivoivaksi melkein
Silti huomaan yhä huolehtivani säästä
niin kuin eilen
vaikka nyt on kasvun aika
Toim.huom.
kevät tuhoaa aivosoluja