lujasti

muistan sen miten sun sormen kärjet
sekotti mun hiuksia
hämmensi mun laimeita toiveita
miten niitä pitkin kiipesin sun syliin ja
uskalsin pitää kiinni ja päästää irti
hetkessä ja keinua sun sanoissa

ne sanoi
tykkään ja haluun
pitelen ja en koskaan päästä irti

ja samalla kai
ne pelot heijastui mun poskille
ja sä vedit rajat lujasti kiinni

etten putoa

Jokainen elintärkeä rytmi
varjo kuopan pohjalla
siinä missä luut kahisee toisiaan vasten
eikä ole mitään pehmeää
kehon laidoilla

muistan sen tyhjän tunteen
ja ne numerot ja tahdit
joiden mukaan tanssittiin
ja pidän kiinni salin reunoilla
tiukasti kiinni

sanoja

kuuntelen sun hengityksen tasaista kahinaa
aamulla sun suihkuhöyryt huurtuu ikkunaan

odotan sun katsetta päivisin
ja kun se pyyhkii yli
oon paljas ja
iltaisin lakanoissa välkkyy onni

odotan ja puhun paljon, että olisi
tarpeeksi täytettä ja tarpeeksi sanoja
jottei kumpikaan jäisi ilman

mut sinä kuumana sunnuntaina
sanoit viimeiset sanat
ja ne oli multa loppu

siunauksen

mä letitän unihiekkaa sun tukkaan
lapioin syliis siunauksen
ja sidon silmiisi unet

jätän sut yksin
pimeään, mutta
en koskaan ilman

haihtuva

painava ilma

yön jäljiltä jähmettyneet sanat
haihtuneet kosketukset
putoilee mun päälle

lauseet jotka eilen katkesi
pois kääntyvä katse
hiipuva lämpö

tuijotan sun unisia huulia
enkä uskalla kysyä

kaikki maailman valot

mul on kaikki vaatteet päällä

oon paljaampi kuin koskaan

käsi juoksee pitkin mun rankaa
sormet kulkee tunteisiin, joita
ei eilen ollut

mun ääni on hauras ja
sä kuulet siitä kaiken

ja tänään sun käsillä
uudet tunteet on laimentamattomia

ei muureja

me katotaan ohi

et oo kukaan,

varmaan oikeesti ees olemassa

sun ääriviivat rajaa pois

sut ja sun nimi

pyyhittiin yli

ei suljeta ketään ulos,

ei rakenneta rajoja

ei keinotekoisia muureja

sä et vaan oo täällä enää