universumin osaseksi

sanoi lahjoittavansa auringolle
tai ehkä talven synkimmälle päivälle
vaihtavansa pariin kevätpäivään
jättävänsä kuumuuden kuivattavaksi kukaksi

ja lupasi palauttavansa pölyksi pian, maatuneeksi maaksi

solutasolle mentäessä mustuneiksi luiksi

paljaiksi, myyvänsä mennessään ohikulkijalle

olethan tomusta tullut

niin saat mennä, älä tartu kiinni tänne

siivekkäitä

perhoset on huonoja lemmikkejä
ne lupaa kasvattaa siivet ja kutoa sut mukaan

mutta ne syö kaiken ja koteloi niin tiukkaan

ettei edes kevät tule kohdalle enää

lopulta ne jättää sut rauhaan

vaikka silloin on jo syksy, eikä sua

enää oikeastaan ole

muuttolintuja

tanssijat on muuttolintuja

mustasulkaisia, mutta harvoin käyvät

samaan paikkaan kahdeksi kesäksi

minä tanssin aina joskus

silloin kun rytmi sattuu tarpeeksi

talvehdin joka yö eri vuoteessa

teen pesän kylkiluidesi alle

aina silloin kun  kelloa siirretään ja

seuraavana kesänä muutan muualle

en ole mustasukkainen, enhän edes

kysynyt sun numeroa, en tarvitse sua toista kertaa

ensi keväänä tanssin toisissa lakanoissa

ja aina rytmin käydessä liian tutuksi

olen valmiina seuraavaan nousuun

tanssii hitaita

perjantai-iltana savu sekottuu
auringonlaskuun
tahtoisin nähdä taivaan taakse
käydä kauppaa kaikujen kanssa

savu tanssii hitaita taivaan tahtiin
ja mä haluaisin mennä sen mukana

lempinimiä

halusin, että voin luoda nahkani uudeksi aina

peittää sen, mitä en aio esitellä 

kutsua mukaan naamiaisiin kenet tahdon

keksiä nimiä, joissa vaihdoin puolet kirjaimista vääriin

tajusin sen tänään

voidakseni kiertää varjoista toisiin valoihin

heijastua hetken siluettiin ja huomenna

teipata muuttalaatikot umpeen

teippasin itseni junaan

huomasitko sen tänään

kutsuit häntä lempinimellä ja teidän kieli

oli asettunut stemmaksi hänen huulilleen

mä heijastuin teistä, mutta kävelit kuvan läpi

et tarttunut, vaikka tarjosin kaiken ja vaikka valitsin niin

yhtenäkään päivistä en opettanut teille mun nimeä

peilissä

sä tuijotat salin peilejä

tiukasti silmiin ja lasket 

aina miinuslaskuja

luut maalaa varjoja ihon pintaan

ihan kun ne ei enää kuuluis sulle
tangot taluttaa läpi talven ja sä
roikut niissä kun ei ole muutakaan 

mistä pidellä kun elämä pyörryttää

peilit kertoo sulle satuja, ne sanoo
tanssitaan vielä, ota kiinni

vaikket koskaan saa

ne pukee sut mustaan ja keinuttaa 

keväällä ne räsähtää rikki
eikä seitsemän vuoden epäonni 

ole enää kovin paljon lisää

rajumyrsky

silmien takana rajumyrsky
tulipalo kielesi alla
kipinät kieltolauseiden kannoilla

olet myrsky ja olet tuli
olet hiillos joka polttaa ja
liekkien harmaaksi nuolema
ja minä olen noen nielemä
enkä saa itseäni enää irti