Olen kadonnut
pudonnut jonnekin pois pimeään
Tämän maailman joukosta
Puhkoin elämäni liian kovin
terävillä piikeillä veitsellä neuloilla
joista en sentään
itse vahingoittunut
Olen tullut sokeaksi
monille lumouksille
persikkatytöille
Meren alta ahdistuksen
takaa pelon keskeltä
ei näy toisia kasvoja
ei värejä
Valo hukkui verkkoihin
joihin minua metsästettiin
Tämä taktiikka alkaa rakoilla
Alkaa epäilyttää
tämä tehtailtu yksinäisyys
aktiivinen ahdistuminen
minun elämäni
Luulen kuitenkin
etten enää voi peruuttaa
lukittuja vääriä valintoja
Tuijotan mitään sanomattomia
tyhjiä kasvoja
silmiin uppoaa katse
ääni vavahtelee huulilla
"hei minä"
aloitan tuskallisesti
monta kertaa
on liian raskasta
painaa käsi toista vasten
tunnistaa kasvot lasissa
olla hyvä sille ihmiselle
Laulat:
"en sun särkyä anna mä en"
Niin hento kaunis kevyt ääni
luulen sinua ystäväksi
metsäksi muuttuva
silmien sammaleen vihreys
kastuu kostuu onnesta
huomaamatta
katoavaa kuitenkin
on ihmisyys kokonaan
vihdoin tajuan kuka olet
suunnaton elämä
Laulat yhä minulle
Voi kulta
halusin uskoa
sinuun
hyvyyteen onneen ja maailmaan
silmiisi ja nauruun
teen tuoksuisiin hetkiin
kuinka lensimme enkelin siivin
kuinka olimme yhdessä vahvaa
vastaan voimakkaita
halusin
uskoa oikeasti
mutta olin kai väärässä
Luulen, että
Tiedät, että
Sen, että
en ole kovin hyvä puhumaan
Koska onhan se vaikeaa
niinku että siis jos niinku
sanon daa
kyl mää oikeesti osaan elää
(haluaisin kyllä
joskus oppia
halusithan kuulla)