kaikki maailman valot

mul on kaikki vaatteet päällä

oon paljaampi kuin koskaan

käsi juoksee pitkin mun rankaa
sormet kulkee tunteisiin, joita
ei eilen ollut

mun ääni on hauras ja
sä kuulet siitä kaiken

ja tänään sun käsillä
uudet tunteet on laimentamattomia

ei muureja

me katotaan ohi

et oo kukaan,

varmaan oikeesti ees olemassa

sun ääriviivat rajaa pois

sut ja sun nimi

pyyhittiin yli

ei suljeta ketään ulos,

ei rakenneta rajoja

ei keinotekoisia muureja

sä et vaan oo täällä enää

hipaista

pidän huolen ettet hipaise
edes ohuesti

ettei tunneta tai puhuta
ettei opita toistemme nimiä
eikä sanota mitään

vaikka mulla
on sun numero ja ovessa tila
toiselle nimelle

ei koskaan pysähdytä avaamaan

tammikuussa juurrun tänne
polttava paino
repii maahan

kohota tai vajota

ja pakkautuu kasvojen kulmiin
tummiksi aalloiksi hymyn alle

taistella, ei hajota

purjeet

tammikuussa nostan purjeet

sandaalin pohjalla pari hiekkakuormaa

aallokon ääni mun keuhkoissa

nään unia sinisistä vaahtoharjoista
unia susta ja meidän päivistä

mutta täällä on marraskuu
ja meillä sataa räntää
mun purjeiden laskoksiin

itsenäisen suomen ilmassa
harmaansakeaa valoa

opittu ulkoa
nosta korkealle
pääs seppelöimä

me lauletaan rivissä ja nyökytetään
sinivalkoinen laulu

niin vapaina ettei muisteta
eikä osata kysyä

mitään

juttelet niitä näitä
mitäs tässä

ja mä mietin et toltako
meidän lasten tukka saattais näyttää
oisko niillä sun väriset huulet
ne joita en koskaan kosketa
mutta joiden kaaret muistan
ulkoa vieläkin

juttelet ja kohautat olkia
hyvän päivän tuttuja
eipä mitään ihmeellistä
ei meillä mitään tässä