Anteeksi en osaa auttaa älä katso silmiin
en pysty tähän
ja vaikka sanot, ettei tarvitse niin se haittaa
sillä se olisi ystävän tehtävä
velvollisuus
Enkä tiedä voitko sinäkään enää
kutsua minua runoilijaksi
sillä sieluni on lapsi ja täynnä reikiä
jään suihkuun leikkimään sadettajaa
pyörittelen huuliani peilin edessä
mutta hyttystä en tapa
ja tämän tarinan piti loppua jo pari lukua sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tämä on runoblogi. Muistathan, että kaikki ei ole henkilökohtaista!