Olen postmoderni peilikuva
äidistäni ja isästäni
tummat kulmat ja vihreät sormet
kapina kai leviää
valheelliset kasvot posliinista
iho kuin silkkipaperi
rypistetään sormien väliin
lapset liimaavat mosaiikiksi pahville
viiden vuoden päästä se on maatunut
varpaissa tunnen kostean ruohon
olen siis yhä maailmassa
Nää sun riimit ja ajatukset on nii loistavia ja tavallaan kieroja, tulee ihan Apulannan sanotukset mieleen :) Nostan hattua!
VastaaPoistaOi apua, ihanaa! Kiitos :)
Poista